"Hiukan, päällikkö."
"Kysy isoimmalta, miksi hän ei tahdo ottaa vastaan juomaa watutapäällikön, Ferodian kädestä?"
Tifum esitti kysymyksen tarkasti.
"Sano herrallesi", vastasi Selim katsomatta Tifumiin, "etten tahdo ottaa vastaan ystävällisyydenosoitusta mieheltä, joka pitää minua orjanaan. Sano hänelle, etten minä ole orja ja etten tottele häntä koskaan muuta kuin pakosta."
Kun Tifum oli tulkinnut nämä sanat, purskahti Ferodia jälleen nauruun.
"Poika on todellakin ylpeä", hän sanoi. "Tifum, käske hänen tanssia!"
"Tanssia!" toisti Selim kuultuaan käskyn. "Tanssiako, kun sydämeni on pakahtua surusta, kun isäni makaa kuolleena portin vieressä! Mieluummin kuolen kuin tottelen."
"Käske hänen sitten laulaa", sanoi Ferodia.
"Laulaa!" sanoi Selim. "Oi, Allah, miten kauan tulee minun kärsiä?
Yhtä kernaasti voitte pyytää kuollutta laulamaan."
"Eikö hän suostu mihinkään?" kysyi Ferodia. "No, minä odotan kunnes haavat hänen selässään ovat parantuneet, sitten merkitsen itse hänet. Missä on piiskasi, Tifum?"