"Tässä, päällikkö." Tifum ojensi sen Ferodialle.
"Tästä saat!" huusi hän Selimille ja iski häntä kerran voimainsa takaa käskien hänen poistua. Sitten hän käski Abdullahin ja Mussoudin tanssia ja laulaa.
Abdullah seisoi pää riipuksissa, hämmästyneenä, hänen oli mahdoton ymmärtää, että murhaaja tahtoi pakottaa poikaa tanssimaan, ja pikku Mussoud tuijotti kuin mieletön vuoroin Abdullahiin, vuoroin Ferodiaan.
"Kysy häneltä, Tifum, tarkoittaako hän todellakin täyttä totta", sanoi Abdullah vihdoin.
"Minun on turha kysyä. Enkö jo sanonut sinulle, että hän käskee sinun tanssia ja pienen orjan laulaa."
"Orjan!" huudahti Abdullah. "Valehtelija! Sanoitko veljeäni orjaksi?
Olenko minä orja?"
"Mitä hän sanoo?" kysyi Ferodia.
"Hän sanoo, ettei hän ole orja ja väittää minua valehtelijaksi. He ovat kaikki aaseja!" vastasi Tifum halveksien. "Vaikka heillä itsellään on sadoittain mustia orjia Sansibarissa, eivät he kuitenkaan voi käsittää, että he ovat nyt itsekin orjia."
"Sano hänelle, Tifum, että hän ja hänen veljensä ovat minun orjiani ja että heidän täytyy totella minua, tai minä piiskaan heitä. Ferodia on puhunut."
"Kuuletteko te aasit?" huusi Tifum ja toisti Ferodian sanat.