Ja nyt sotilaiden oli määrä vahvistaa itseään vihollisten verellä, rasvalla ja sisälmyksillä. Heidän tuli juoda verisen, onnekkaan taistelun kunniaksi.
Juo, sotilas, juo, voimajuomaamme juo. Se rintaasi tuo uhkamieltä, ja jänteisiin rautaa.
Kuoro: Se rintaasi tuo uhkamieltä, ja jänteisiin rautaa!
Kun laulu ja juhlamenot olivat lopussa, pystytettiin seipäät julmine voitonmerkkeineen kylän porttien edustalle, ja Ferodia syleili ystäväänsä Olimalia sekä lähti rumpujen rämistessä ja pasuunoiden soidessa Kwikurusta.
Arabialaispoikien ei kuitenkaan tarvinnut nähdä tätä julmaa näytelmää, sillä heidät oli lähetetty edeltäkäsin vahvan vartijajoukon saattamina. Kun aurinko laski, tapasivat molemmat joukot toisensa ja leiriytyivät metsään, jonka läpi tie kulki lounaista kohti.
VIIDES LUKU.
Simban ja Moton yöllinen lepo metsässä. Moton suunnitelma Selimin pelastamiseksi. He saapuvat Katalambulaan. — Kalulu tuntee Moton. — Kuningas lahjoittaa heille vaimot. Hääjuhla.
Simba ja Moto olivat kumpikin pikajuoksijoita ja he olisivat helposti päässeet vihollista pakoon, vaikka nämä olisivat tarmokkaamminkin ajaneet heitä takaa. Heillä oli sitäpaitsi se etu, että ilta pian pimeni, mutta he jatkoivat siitä huolimatta matkaansa suunnaten kulkunsa etelän ristin mukaan. Sydänyön aikana he pysähtyivät tiheään metsään, sytyttivät kaksi tulta ja valmistivat itselleen yösijat lehdistä ja heinistä.
Hetken aikaa he istuivat ääneti eteensä tuijottaen, mutta sitten
Simba puuttui puheeseen.
"Wallahi, tämä on ollut raskas päivä meille", sanoi hän puoleksi itsekseen, puoleksi Motolle. "Suuri karavaani on hävitetty ja päälliköt kuolleet. Oi, eilen illalla seisoin teltan ovella ja katselin herraani Ameria ja hänen ystäväänsä Khamista ja ajattelin mielessäni, ettei sen jalompia ja kauniimpia miehiä ollut olemassakaan. Oi, missä Sansibarin päälliköt nyt ovat? Vastatkaa minulle, jos voitte, tuikkivat tähdet, vastaa minulle, synkkä yö! Saanko koskaan nähdä herraani, Ameria? Moto, missä sinä luulet, että Amer nyt on?"