Moto käänsi nämä sanat Simballe, jonka suunnitelma oli jo valmis.
"Sano nuorelle päällikölle, että hän pyytäisi Katalambulalta viisikymmentä miestä sen tekosyyn nojalla, että metsässä on muka norsuja. Sitten me voimme lähteä heti matkaan ja panna toimeen ajot. Siten joko löydämme hänet tai kuulemme hänestä tai pelastamme hänet niiden käsistä, jotka ovat anastaneet hänet."
Kalulu oli heti valmis täyttämään lupauksensa, ja puolen tunnin kuluttua hän ilmoitti Motolle, että viisikymmentä miestä oli lähtövalmiina, mutta että heidän mielestään oli outoa lähteä metsästämään ilman taikurin apua.
"Minä sanoin heille, että me turvautuisimme taikurin apuun huomenna", jatkoi hän. "Tulkaa heti paikalla, minäkin tahdon saada jotakin aikaan, muuten kaikki puhuvat vain Ferodiasta, eikä kukaan muista Kalulua. Minä haluan myös tavata nuoren herrasi nähdäkseni onko hän yhtä hyvä kuin sinä väität."
Simba ja Moto olivat jo tarttuneet aseisiinsa, ja kun Kalulu oli käskenyt Abdullahin jäädä hänen majaansa ja toimittanut hänelle ruokaa ja yösijan seurasi hän toisten mukana ulos.
Oli keskipäivän aika, kun he alkoivat marssia samaa tietä myöten kuin Ferodia oli tullut, ja seuraavana päivänä he näkivät kaukaa aarniometsän synkät ääriviivat. Heidän ja metsän välissä oli kuitenkin kylä, ja Simba piti parhaana alkaa tiedustelunsa jo sieltä.
Kun kylän asukkaat näkivät Katalambulan kasvatin tulevan, ilmaisivat he suuren ilonsa. He kestitsivät Kalulua ja hänen miehiään parhaansa mukaan tarjoten heille banaaneja, maissipuuroa ja keitettyjä papuja.
Päällikkö kävi Kalulun viereen istumaan ja keskusteli kauan hänen kanssaan. Hän kertoi muun muassa, että eräs hänen palvelijoistaan, joka aamulla oli mennyt metsään etsimään hunajaa, oli löytänyt sieltä pyssyn.
"Pyssynkö?" huudahtivat Moto ja Kalulu samalla kertaa.
"Niin, pyssyn, jossa oli lääkettä — pulveria ja kuula — sillä kun hän leikitteli sillä, pamahti se ja oli säikäyttää hänet kuoliaaksi."