"Kalulun ääni kajahtaa korvissani kuin raitis lähteen solina janosta uupuneen korvissa. Pelko ja epätoivo katoaa ja sydämeni saa rauhan. Jos Kalulu on veljeni, niin tunnen iloa ja riemua yön pimeydessä samoinkuin auringonvalossakin."
"Kalulu iloitsee myöskin kuullessaan sinun äänesi, valkea veljeni. Minä opetan sinulle, mitä taivaanhenki on opettanut watutalaisille, ja sinä neuvot minulle, mitä hän on opettanut arabeille. Sinä kerrot minulle suuresta merestä, jonka myrsky saa kuohumaan, ja minä näytän sinulle Liemban ruskean veden ja krokotiilit ja virtahevot, jotka elävät siinä. Minä opetan sinua metsästämään nopeajalkaisia antilooppeja, villejä puhvelihärkiä, paksunahkaisia sarvikuonoja ja jalopeuroja. Syö nyt ja tule voimakkaaksi. Mutta sanohan minulle, veljeni, mistä johtuu, että selkäsi on arpia ja naarmuja täynnä?"
"Älä välitä siitä, Kalulu-veljeni, sinun sanasi ovat minulle paras lääke. Äänesi sointu on parantanut haavani, en tunne kipua enää."
"Mutta sanohan minulle, kuka löi sinua", intti Kalulu. "Ferodiako?"
"Ei, vaan Tifum Byah."
"Vai Tifum Byah, tuo julma koira, kyllä minä hänen selkänsä pehmitän!"
"Älä tee hänelle pahaa minun tähteni, Kalulu", pyysi Selim, "pahat päivät ovat nyt lopussa."
"Saammepa nähdä", sanoi Kalulu, "ja nyt on parasta, että annamme sinun maata. Kaksi päivää me lepäämme täällä. Voimistut sinä aikana sen verran, että voit tulla kuningas Katalambulan luo. Tiedätkö, että kun Moto kertoi sinusta, pidin sinusta hänen tähtensä. Nyt pidän sinusta itsesi vuoksi. Ja mtutalainen voi sekä rakastaa että vihata."
KAHDEKSAS LUKU
Veljeysliitto Selimin ja Kalulun välillä. — Selim viedään Ferodian
luo. — Kaluin puhuu Selimin puolesta. — Missä on paratiisi?
Selim ja Abdullah saavat vaatteita. — Liemba-virran rannalla. —
Virtahepo. — Kalulu taistelee krokotiilin kanssa.