"Sinäkö Kalulun veli, milloin sinä siksi tulit, senkin aasi!"
"Eilen, ja Kalulu rankaisee sinua, koska luvatta olet tullut hänen majaansa."
"Saadaanpa nähdä. Sotilaat, viekää hänet Ferodian eteen!"
Selim vietiin vastuksestaan huolimatta Ferodian luo, joka istui puun alla Katalambulan pihalla.
"Tässä karkuri on", sanoi Tifum pidellen Selimiä kiinni olkapäästä.
"Miksi sinä karkasit, koira?" huusi Ferodia ilkeämielisesti.
"Luulitko löytäväsi tien metsässä? Puhu!"
"Minä en ole mikään koira!" vastasi Selim vihan vimmoissaan, ajatellen, että hän ehkä uudestaan joutuisi orjuuteen. "Itse olet koira."
"Eiaa, eiaa, kuulkaa häntä", sanoi mielistelevä Tifum. "Orja häpäisee päällikköä. Etkö tiedä, mitä sinä puhut, aasi?"
"Vaiti, lurjus!" huusi Selim vieläkin kiihoittuneempana. "Minä uhmailen sinua, minä syljen sinuun! Sinä olet lokaa minun jaloissani. Tee mitä tahdot minulle, päällikkö — arabialaispoika ei nöyrry sinun edessäsi!"
Selim lausui nuo sanat niin ylpeästi ja katkeraa halveksumista osoittaen, että sekä Ferodia että Tifum vaikenivat hetkeksi. Mutta pian he tointuivat hämmästyksestään.