"Osaan", vastasi Abdullah puolestaan. "Menkäämme siis heti kanoottiin. Malttakaa, on parasta, että laskette vaatteenne olkapäiltänne alas ja kääritte niiden liepeet lanteitten ympärille. Voi näet sattua, että virtahevot ahdistavat venettä, niin että se kaatuu. Jos niin kävisi, sukeltakaa pohjaan ja uikaa veden alla saareen, sillä virtahepo, joka saa kiinni ihmisen, puraisee hänet helposti kahtia. Nyt ne tulevat virtaa ylöspäin. Odotetaan tässä, kunnes ne ovat hiukan meidän yläpuolellamme, sitten voimme karata niiden kimppuun, ymmärrättekö?"
Kaikki nyökkäsivät päätään ja seurasivat Kalukin mukana kanoottiin. Simba ja Moto tarttuivat airoihin, jota vastoin molemmat soutajat, jotka olivat taitavia harppuunanheittäjiä, asettivat aseensa kuntoon hyökätäkseen ensimmäisen elukan kimppuun, joka lähestyisi heitä.
Nuo harppuunat olivat samanlaisia kuin hylkeenpyytäjien, joskaan eivät yhtä teräviä ja hyvintehtyjä. Pitkän, raskaan kartun kapeampaan päähän oli kiinnitetty leveä, terävä keihäs sekä pitkä nuora.
Virtahevot olivat suuria, leveäniskaisia otuksia, jotka mitään vaaraa pelkäämättä kohosivat vedenpintaan hengittämään, jolloin melkein niiden koko pää ja kaula tuli näkyviin. Kaula oli punaisenkeltainen väriltään, samoinkuin iho silmien ja korvien yläpuolella. Pää oli hevosen pään muotoinen, silmät olivat tuliset, korvat lyhyet ja ulospistävät ja kaula kaareva. Kuono sensijaan muistutti pikemmin härän turpaa.
Varomattomat eläimet sukelsivat veden alle ja tulivat taas esiin veneen läheisyydessä, ja kun ne olivat aivan sen edessä, antoi Kalulu lyhyen käskyn. Simba ja Moto soutivat keskelle virtaa, ja toinen harppuunanheittäjistä seisoi valmiina käsi ojossa.
Kokonaisen minuutin hän seisoi siten, ja kaikkien katseet ilmaisivat suurinta jännitystä, kun yksi jättiläiselukoista kohotti päätään ja sai samassa harppuunan niskaansa, niin että sen veri pirskahti suihkuna ilmaan.
Haavoittunut eläin mylvi ja potki niin että vesi vaahtosi, ja samassa alkoi virta viedä kanoottia vinhaa kyytiä alaspäin. Ja kun vauhti hiljeni, huusi harpuunanheittäjä: "Soutakaa takaisin, soutakaa takaisin!" ja heitti veteen tyhjän kurpitsapullon, johon oli kiinnitetty nuoran pää.
Simba ja Moto alkoivat soutaa, mutta se oli myöhäistä, he tunsivat miten kanootti suorastaan nostettiin ilmaan, niin että miehistö kiepsahti laidan yli veteen ja kanootti kellahti kumoon.
Kaikki olivat nousseet pystyyn kanootin kallistuessa, ja totellen Kalulun neuvoa Selim ja Abdullah sukelsivat pohjaan ja uivat veden alla saaren rantaa kohti.
Hetken aikaa haavoittunut virtahepo oli yksin taistelutantereella, mutta sitten se vaipui pohjaan hirveästi huohottaen ja pärskyen.