"Minä hyppäsin veteen juuri sille kohdalle, minne näin ystäväsi uppoavan ja jouduin suoraan krokotiilin selkään", kertoi Kalulu. "Peto oli jo päästänyt irti Abdullahin jalan ja laskeutunut hänen ylitseen mutaan. Kun se tunsi, että minä olin sen selässä, kääntyi se päästämättä silti irti saalistaan. Vedessä oli kovin tukahduttavaa, eikä minulla ollut aikaa odottaa mitä peto aikoi tehdä. Minä tunnustelin sen etujalkoja ja pistin sitä keihäälläni. Kun keihäs vajosi elukan sydämeen, unohti se Abdullahin ja alkoi pärskyttää pyrstöllään. Minä päästin keihään irti, tartuin Abdullahia jalkaan kiinni ja kohosin vedenpintaan. Siten se kävi."
"Ja mitä sinä teit, Simba?" kysyi Selim ystävältään "Kun sukelsin veden alle, tartuin Moton käteen, ja seuraavassa hetkessä sain kiinni krokotiilin toisesta jalasta, ja Moto toisesta. Ja vaikka peto sätkytteli hirveästi vastaan, pistin sitä veitselläni moneen kertaan, niin että sisälmykset vuotivat ulos, kun se ui pois. Enpä luule, että tämä krokotiili toista kertaa enää vahingoittaa Abdullahia."
"Luuletko, että Abdullah pian virkoaa?"
"Luulen kyllä", sanoi Simba, "hän on vain niellyt hiukan liiaksi vettä, ja hän pyörtyi tuskasta. Katsohan, hän hengittää ja avaa silmänsä."
Abdullah oli pyörtynyt, ja siksi krokotiili päästi hänet niin pian irti. Kun hän nyt avasi silmänsä, veti hän syvään henkeään ja kysyi, missä hän oli, tahtoen kuulla enemmän tapahtumasta. Hän aikoi nousta pystyyn suudellakseen pelastajansa jalkoja, mutta Kalulu kumartui sen sijaan hänen puoleensa ja syleili poikaa, ja Abdullah sai tyytyä suutelemaan vain hänen otsaansa.
Soutajat lähetettiin etsimään venettä, ja he löysivät sen saaren toisesta päästä sekä sen läheltä kurpitsapullon, jota oli käytetty harpuunan kohona. He huusivat ääneen ilosta. Kalulu, Simba ja Moto kiiruhtivat paikalle ja vetivät yhteisin voimin kuolleen virtahevon matalikolle, ja sitten he kiiruhtivat täyttämään kanoottinsa mehukkaalla lihalla, jolle Keski-Afrikan heimot panevat suuren arvon.
Haavoittunut Abdullah nostettiin sitten veneeseen, ja äänekkään, riemuitsevan laulun kajahdellessa he soutivat kotiin ja saapuivat sydänyön aikana Katalambulan kylään.
YHDEKSÄS LUKU
Rauhallisia päiviä. — Taikuri Soltali. — Kalulu ehdottaa norsunpyyntiretkeä. — Metsästäjät lähtevät matkalle. — Tapahtumia matkan varrella. — Kymmenen norsua. — Norsukuningas kuolee. — Kalulu ihmettelee Selimin urotyötä.
Selim vietti nyt rauhallisia, hyviä päiviä ystävänsä Kalukin luona, sillä kaikki tiesivät, että nuori päällikkö oli ottanut hänet veljekseen, eikä kukaan kuningas Katalambulan alamaisista uskaltanut hätyyttää häntä.