Kaikkien kasvot ilmaisivat jännitystä ja silmät loistivat heidän kuullessaan tämän iloisen uutisen. Moto ehdotti Soltalin neuvoa muistaen, että Kalulu ja hänen sotilaansa valitsisivat osalleen yhden norsun ja Selim, Simba ja hän itse, joilla oli pyssyt, toisen. Näin he voisivat kaataa kaksi eläintä.
Kalulu hyväksyi ehdotuksen, ja hän ja hänen miehensä muodostivat pitkän rivin, jota vastoin Selim, Simba ja Moto lähtivät omin neuvoin eteenpäin.
Kalulun miehet astuivat nopeasti ja ääneti eteenpäin ja tapasivat pian vakoilijat, jotka olivat jääneet pitämään silmällä norsuja niiden sammuttaessa janoaan järvessä ja pärskyttäessä vettä toistensa päälle.
Kun metsästäjät lähestyivät järven rantaa, kääntyivät norsut katsomaan uhkarohkeita rauhanhäiritsijöitä, ja metsästäjät puolestaan pysähtyivät ihailemaan upeita jättiläiseläimiä.
Olipa se komea näky! Kymmenen jaloa, sinisenharmaata eläintä, kärsät pystyssä ja valtavat korvat höröllä seisoi näiden viidenkymmenen alastoman kääpiön edessä, jotka ilman teräviä keihäitään ja nuoliaan olisivat yhtä vähän uskaltaneet lähestyä näitä jättiläisiä kuin kiivetä korkeimpaan puuhun ja hypätä sen latvasta maahan.
Kokonaisen minuutin ajan he seisoivat vastatusten, sitten Kalulu astui eteenpäin ja lauloi keihäs ojossa norsujen kuolinlaulun. Lopetettuaan laulunsa heitti hän päätään taakse ja ojensi käsivartensa täyteen pituuteensa. Auringonsäde kimmelsi keihään kiiltävässä kärjessä, ja samassa se tunkeutui syvälle norsun rintaan. Toverit tervehtivät tätä mestariheittoa äänekkäin riemuhuudoin, ja kun norsu tunsi kylmän teräksen ruumiissaan, päästi se kovan torahduksen ja hyökkäsi eteenpäin.
Sotilaat yllyttivät innokkain huudoin nuorta päällikköään, ja kun tämä taitavasti käännähti sivulle ärtyneen norsun tieltä, kajahti taaskin riemuhuuto. Watutasotilaat tekivät kukin vuorossaan hyökkäyksen, ja kaksikymmentä keihästä lensi yhtä aikaa norsun ruumiiseen kääntääkseen elukan huomion pois Kalulusta.
Norsu pyörähti ympäri ensimmäisen epäonnistuneen hyökkäyksensä jälkeen, ja metsästäjät piirittivät sen joka puolelta. Se joutui erilleen parvestaan, sillä muut norsut olivat vimmoissaan ja peloissaan hyökänneet toisaalle, missä uudet viholliset odottivat niitä pyssyineen.
Sillä välin kun Kalulun norsu näytti seuraavan tovereitaan katseillaan, kuuli se pyssyn pamahduksen, mutta ei välittänyt siitä sen enempää, vaan hyökkäsi lähimmän vihollisensa kimppuun. Mutta tämäkin väisti syrjään. Yhä uudestaan norsu teki hyökkäyksiään — mutta sai joka kerta vain uusia keihäitä ja nuolia nahkaansa, kunnes se kovasta vauhdistaan ja verenvuodosta väsyneenä pysähtyi vihollistensa eteen. Soltalin neuvoa seuraten metsästäjät vetäytyivät nyt kauemmaksi eikä heidän tarvinnut odottaa kauan ennenkuin raskas ruumis horjahti ja elukka suistui vasemmalle polvelleen. Kerran se kohosi vielä pystyyn, mutta horjahti uudelleen ja kaatui kumoon toiselle kyljelleen.
Sillä välin Moto neuvoi tarkasti Selimille, miten tämän tuli säästää ampumavarojaan ja ampua viimeisenä tulevaa norsua korvanjuureen. Selim lupasi seurata neuvoa ja asettui puun taakse lähelle järveä, missä norsut olivat, ja Simba ja Moto asettuivat parinkymmenen kyynärän päähän Selimin vasemmalle puolelle.