"Selim on tappanut kaksi norsua ja minä yhden", vastasi Moto.
"Selimkö kaksi!" huudahti Kalulu hämmästyneenä. "Pikku Selimkö, minun veljeni?"
"Juuri hän", Moto sanoi.
"Eiaa, eiaa!" huusivat mustat sotilaat Kalulun seisoessa jäykkänä hämmästyksestä.
"Selim odottaa tuolla näyttääkseen saalistaan veljelleen Kalululle", sanoi Moto.
"Minä tulen, Selim on sankari, jalopeura, norsu! Eikö totta, Moto?"
"Hän on uljas nuori arabi, arabialaisen päällikön poika", vastasi
Moto.
Kalulu kiiruhti nyt katsomaan kolmea ihmeellistä kuollutta norsua, ja hänen mukanaan seurasivat kaikki hänen miehensä, paitsi ne, jotka jäivät irroittamaan norsun torahampaita.
Selimin ensimmäinen saalis makasi yhä samassa asennossa, torahampaat syvälle maahan hautautuneina. Kalulu katseli sen päässä ammottavaa suurta haavaa, pisti nyrkkinsä sen sisään aina rannetta myöten ja sanoi sitten ihmeissään Motolle:
"Kalulu on isänsä kylässä nähnyt miehiä, joita Kisesan lyijykuulat olivat lävistäneet, mutta millainen on se pyssy, joka voi ampua näin suuria reikiä norsun päähän?"