Moto selitti hänelle, että Selim oli ampunut kaksi laukausta perätysten ja niin lähekkäin, että ne olivat osuneet samaan paikkaan. Siksi haava oli niin suuri.
Kymmenen miestä jäi leikkaamaan irti torahampaita, ja Kalulu lähti katsomaan toista norsua, jolla oli aivan samassa kohdassa kuolettava haava.
Hän harppasi sitten Selimin luo ja syleili tätä, sillä aikaa kun hänen miehensä hämmästynein ja ihailevin katsein tuijottivat Selimiin.
Ennen iltaa oli kaikki torahampaat irroitettu ja suuri joukko lihaa viety leiriin, etupäässä jalat sydämet, maksat ja kylkiluut. Liha paahdettiin tulien yläpuolella, ja päivän seikkailuja kerrottiin yhä uudestaan, joka kerta uusin lisäyksin, kunnes sydänyön aikana kaikki vaipuivat uneen.
Seuraavana päivänä siirrettiin leiri etelämmäksi, ja kahden viikon kuluttua he olivat tappaneet kaksikymmentä norsua, ja saaneet niin runsaasti norsunluita, että heidän oli pakko palata raskaine taakkoineen kotiin.
KYMMENES LUKU.
Katalambulan kuolema ja hautajaiset. — Kalulusta tulee kuningas. — Selim saa luvan matkustaa kotiin. — Tyytymättömät. — Ferodian suunnitelmat. — Tifum paha ja hänen neuvonsa. — Ferodia käy Kalulun luona. — Petos.
Kahden viikon marssin jälkeen he saapuivat Katalambulan kylään, missä he saivat kuulla, että vanha kuningas oli kuollut edellisenä päivänä. Koko kylä oli surun vallassa.
Tämä oli kova isku Kalululle, sillä hän oli suuresti rakastanut setäänsä. Kun hänelle ilmoitettiin tämä surusanoma, kävivät hänen kasvonsa harmaankalpeiksi ja koko hänen ruumiinsa alkoi vapista. Sitten hän puhkesi valitushuutoihin ja kiiruhti Katalambulan majaan heittäytyen kuolleen ruumiin yli.
"Herää, watutain päällikkö!" hän huusi. "Katso, poikasi Kalulu on palannut metsästysretkeltään. Avaa silmäsi ja korvasi, oi Katalambula, ojenna kätesi ja hyväile häntä, jota rakastit niin hellästi! Puhu, Katalambula! Sano, minne olet mennyt? Miksi en kuule sinun ääntäsi? Tule Kalulun luo, käy istumaan puun alle ja kerro nuoruutesi urotöistä! Katalambula, minä kuolen, jollet herää." Hän huusi huutamistaan, kunnes huomasi, että sanat ja kyyneleet olivat turhat. Silloin hän nousi, lähti omaan majaansa, heittäytyi vuoteelleen ja itki niin, että hänen sydämensä oli sulaa kyyneliin.