Ei! Hänen ei pidä saada tietää mitään.
Kuinka onnetonta, ettei hän saata matkustaa!
Sillä käy vaikeaksi, miltei mahdottomaksi vartioida häntä. Kasvotkin tulevat täällä kertomaan hänelle mitä on tapahtunut. Jokainen sana, jokainen katse voi kiinnittää hänen huomionsa ja herättää hänessä mitä erilaisimpia epäilyksiä. Tänään hän hämmästyi lääkärin äkillistä tuloa, ja kuulin Celina rouvalta, että hän oli kysellyt: minkätähden hän tuli? Onko jotakin vaarallista? Kaikeksi onneksi täti säilytti mielenmalttinsa ja vastasi, että lääkäriltä aina tällaisina aikoina on kysyttävä neuvoa, ja kokemattomuudessaan uskoi Anielka häntä heti paikalla.
Kuinka saatan esimerkiksi estää palvelijoita näyttämästä salaperäisiltä? He tekevät tietenkin jo varoituksistani ja käskyistäni johtopäätöksensä ja saavat varmaan pian tietää mitä on tapahtunut.
Yksin tiheään saapuvat sähkösanomatkin jo herättävät huomiota. Tänään sain Bakusta Chwastowskilta toisen sähkösanoman, jossa hän kysyy minne Kromickin ruumis on vietävä. Vastasin, että se toistaiseksi on haudattava sinne. Pyysin vanhaa Chwastowskia Varsovasta lähettämään vastauksen ja samalla raha-osoituksen sähköteitse, jotta nuorella Chwastowskilla olisi rahaa menoihin. Mutta en edes tiedä, voiko Varsovasta lähettää Bakuhun tuollaista osoitusta.
Marraskuun 13 p:nä.
Katselin juuri eilispäivän lehtiä. Kahdessa oli sähkösanoma Kromickin kuolemasta. Jos nuori Chwastowski on pannut menemään tuon sähkösanoman, niin on hän varmaan tullut hulluksi. Palvelijat tietävät jo kaikki. Heidän kasvonsa ovat sen näköiset, että minä ihmettelen, kuinka ei Anielka kiinnitä niihin huomiota. Päivällispöydässä hän oli iloinen ja harvinaisen vilkas. Panen toivoni tohtoriin, joka on täällä. Hän välittää vähät Kromickin kuolemasta, voi siis huoleti jutella ja laskea leikkiä Anielkan kanssa — ja opettaa häntä pelaamaan sakkia. Sensijaan Celina rouva saattaa minut epätoivoon. Jota iloisemmaksi Anielka tänään kävi, sitä mustemmaksi musteni hänen hahmonsa. Olen ankarasti moittinut häntä siitä.
Marraskuun 14 p:nä.
Olemme kaikki tohtorin kehoituksesta saapuneet Varsovaan. Anielkalle sanottiin, että huoneisiin Ploszowissa täytyy tehdä lämpöjohdot, joten meidän joksikin viikoksi on muutettava Varsovaan. Matka rasitti häntä suuresti. On paha ilma. Iloitsen kuitenkin, että tulimme tänne, sillä täällä olen varmempi palvelijoistani. Talo on jonkun verran epäjärjestyksessä. Joukko kuvia on otettu esiin kääröistään. Väsymyksestään huolimatta tahtoi Anielka nähdä niitä, ja minä toimin hänen oppaanaan. Sanoin hänelle, että armain unelmani aina on ollut näyttää hänelle Roomaa. Hän vastasi hiukan surumielisesti:
— Minä ajattelen Roomaa niin usein, mutta joskus minusta tuntuu, etten ikinä pääse sinne.