Mutta jos minun tunnuslauseeni "en tiedä" on saattanut sinulle kuoleman — niin kuinka minä voisinkaan jäädä tänne elämään?
Jota enemmän siis pelkään, jota enemmän siis en tiedä, sitä enemmän en voi päästää sinua sinne yksinäsi — en voi, Anielkani — vaan tulen.
Me tulemme siellä joko vaipumaan ikuiseen ei mihinkään tai yhdessä astumaan ikuisuuden tietä, mutta tänne, missä me olemme niin paljon kärsineet, jääköön jälkeemme vain äänettömyys.