Bartek alkoi mietiskellä:
—Minulle tapahtuu suuri vääryys—hän sanoi.
—Ja Boege ahdistaa poikaa—lisäsi Magda.—Minä menin hänen luokseen ja pyysin, että hän antaisi olla pojan rauhassa, mutta hän vaan sadatteli minua. Niin, nyt ovat saksalaiset voitolla Pognembinissä. Nyt he eivät enää pelkää mitään.
—Niin, totta on, että he ovat voimakkaimmat—sanoi Bartek alakuloisena.
—Minä olen vaan vähäpätöinen vaimo, mutta sen sanon sinulle, Jumala on väkevämpi.
—Hän on meidän ainoa turvamme—myönsi Bartek.
He olivat molemmat ääneti hetken aikaa, sitten lausui Bartek taas:
—No,—entä Just?
—Kuinhan kaikkivaltias Jumala vaan tahtoisi antaa hyvän sadon, niin voisimme me kenties maksaa hänelle. Kenties talon armollinen herra myöskin auttaa meitä, vaikka hän itse on velkaa saksalaisille. Jo ennen sotaa puhuttiin, että hänen täytyisi myödä Pognembin. Kuin hän vaan saisi puolalaisen neiden.
—Tuleeko hän pian kotia?