Silloin kuuluu vaunujen ratina, ja pappi yhdessä vanhan Maciejn kanssa
Pognembinistä, astuu sisään.
—Terve tuloa, terve tuloa! Kuinka suuri enemmistö meillä oli?
Pappi on vaiti hetken aikaa ja singoittaa sitten seuraavat töykeät, lyhyet sanat vasten yleisen ilon naamaa:
—Schulberg on valittu!
Seuraa hetki äänetöntä hämmästystä ja kauhistuneita, kiivaita kysymyksiä, joihin pappi uudestaan vastaa:
—Schulberg on valittu!
Kuinka? Mitä on tapahtunut? Mitenkä? Kylänvouti kertoi päin vastoin.
Mitä on sitten tapahtunut?
Tällä hetkellä vei Pan Jarzynski rouva raukkansa ulos huoneesta. Rouva puree nenäliinaansa säilyttääkseen malttiansa.
—Sellainen onnettomuus!—kertovat läsnäolijat ja tavottelevat käsillään päätään. Kaukaa kuuluu sekanaisia huutoja ja ilon kirkunaa. Pognembinin saksalaiset viettävät voittojuhlaansa.
Herra ja rouva palaavat saliin. Voipi melkein kuulla, kuinka hän sanoo rouvalleen ovella:—"il faut faire bonne mine".[1] Eikä rouva itkekkään. Hänen silmänsä ovat kuivat, mutta hyvin punaset.