[1] Ei pidä olla millänsäkään.
—Mutta kertokaahan sitten, kuinka se tapahtui,—pyytää isäntä levollisesti.
—Pitihän niin käydä, armollinen herra,—sanoo vanha Maciej—kuin
Pognembinin talonpojatkin äänestivät Schulbergia.
—Ketkä tässä kylässä?
—Sekä minä että muut olemme nähneet, kuinka Bartek Slovik äänesti
Schulbergia.
—Bartek Slovik—?! sanoo rouva.
—Ihan varmaan. Nyt hän saa siitä kärsiä. Mies vetelehtii maassa, kuin vaimo antaa hänelle aikalailla selkään. Minä olen itse nähnyt hänen äänestävän.
—Sellainen olisi ajettava pois kylästä!—sanoo naapuri Mizerowista.
—Armollinen rouva,—sanoo Maciej—muutkin, jotka ovat olleet sodassa, ovat äänestäneet niin kuin hän. He kertovat, että heille on annettu sellainen käsky.
—Se on petosta, kurjaa petosta, vaalipakkoa, hurjuutta!