Stas käski Kalin ja Mean vartioida neitiä kuin silmäteräänsä ja jos jotakin sattuisi, huutaa heti hänelle. Sitten hän otti pyssynsä ja meni tutkimaan kallionlohkaretta, joka sulki rotkon Hän tarkasti sitä joka puolelta, tutki halkeamia ja mittasi, kuinka syvällä maassa se oli. Sitten hän palasi hitain askelin leiriin, avasi patruunalaukun ja alkoi laskea patruunoita. Laskettuaan kolmensadan paikkeille hän kuuli Mean huutavan baobab-puusta, joka kasvoi noin viidenkymmenen askeleen päässä teltasta.
Stas lähestyi suurta puuta, jonka tyvi oli ontto sisältä, ja kysyi:
"Mitä sinä tahdot?"
— Tuolla aivan lähellä on paljon seeproja ja kauempana antilooppeja.
— Hyvä on. Otan pyssyni ja menen ampumaan, sillä meidän täytyy savustaa lihaa. Mutta mitä sinä siellä puussa teet?
Neekerityttö vastasi surullisella laulavalla äänellä:
— Mea näki papukaijan pesän ja aikoi tuoda neidille papukaijan, mutta pesä olikin tyhjä, eikä Mea saakaan nyt helminauhaa.
— Saat kuitenkin, koska rakastat neitiä. Neekerityttö laskeutui sukkelasti alas ja sanoi ilosta säteilevin silmin:
— Niin, niin! Mea rakastaa neitiä niin kovasti ja helminauhaa myöskin!
Stas silitti hänen päätään, otti sitten pyssyn ja läksi sinne päin, missä seeprat olivat. Puolen tunnin kuluttua kuului laukaus, ja pian senjälkeen nuori metsästäjä palasi ilmoittamaan, että oli ampunut nuoren seepran ja että ympäristössä oli runsaasti metsänriistaa.
Kali sai heti käskyn mennä hakemaan hevosella kaadettua otusta. Stas itse rupesi tarkastelemaan baobab-puuta, hän kierteli sen ympäri ja koputteli kiväärinperällä sen karkeata kuorta.