— Mitä sinä teet? Nel kysyi,
— Katsopas, kuinka suuri tämä puu on, Stas vastasi. — Edes viisitoista miestä ei käsi kädessä yltäisi tämän puun ympäri, se on ehkä peräisin faaraoiden ajoilta. Sen tyvi on ontto. Näetkö, tässä on aukko, josta on helppo ryömiä sisään. Tyhjän sisustan voisi helposti sisustaa majaksi, johon me kaikki mahtuisimme asumaan.
— Mutta meidänhän piti paeta Abessiniaan.
— Niin, mutta ensin meidän täytyy levätä tarpeeksemme. Sanoinhan eilen, että olen päättänyt viipyä tässä viikon tai pari. Sinä et tahdo jättää elefanttiasi, ja minä pelkään sadekautta. Sateet ovat jo alkaneet ja ne tuovat varmasti kuumetta mukanaan. Tänään on ilma kaunis, mutta näethän hyvin, että pilvet alkavat kokoontua taivaalle, ja ehkä jo ennen iltaa sataa. Teltta ei suojaa sinua tarpeeksi, mutta tässä puussa ei rankkasade mahda meille mitään. Siinä on myös turvallisempaa kuin teltassa, kun vain suljemme aukot puilla joka ilta. Silloin saavat leijonat karjua ympärillä niin paljon kuin ikinä haluavat. Keväällä sadekausi kestää korkeintaan kuukauden, ja minusta alkaa yhä enemmän tuntua siltä, että meidän pitäisi odotella täällä sen ohi menoa. Siinä tapauksessa on parempi olla tässä kuin jossakin muualla ja parempi tässä suuressa puussa kuin teltassa.
Nel suostui aina kaikkeen, mitä Stas ehdotti, ja nyt sitäkin suuremmalla syyllä, kun saisi jäädä elefantin luo ja asua baobab-puussa. Hän rupesi heti miettimään, miten järjestäisi heidän asuntonsa ja kuinka he sitten kävisivät toistensa luona teellä tai päivällisellä.
Nel olisi heti ryöminyt uuteen asuntoonsa, mutta Stas, joka päivä päivältä tuli yhä kokeneemmaksi ja varovaisemmaksi, esti häntä.
— Ennen kuin muutamme sinne, sanoi poika, — meidän täytyy ajaa edelliset asukkaat ulos, jos niitä siellä sattuu olemaan.
Sen sanottuaan hän käski Mean heittää muutamia palavia ja kovasti savuavia oksia puun sisään. Stasin arvelut kävivät toteen, sillä suuressa puussa oli todellakin asukkaita, vieläpä sellaisia, joiden vieraanvaraisuuteen ei olisi voinut luottaa.
27
Puussa oli kaksi aukkoa: toinen, isompi, oli puoli metriä maasta, toinen, pienempi, suunnilleen yhtä korkealla kuin ensimmäinen kerros kaupungin taloissa. Heti kun Mea oli heittänyt alemmasta aukosta palavia oksia sisään, pöllähti ylemmästä ulos suuria yölepakoita, jotka päivänvalon sokaisemina lensivät kirkuen puun ympärillä. Mutta hetken kuluttua syöksyi aukosta salaman nopeana suuri boakäärme, jonka savu oli herättänyt ja ajanut pelastusta etsimään. Huomattuaan käärmeen, joka vieterinä ponnahti savuavasta puusta, Stas tarttui Nelin käteen ja läksi juoksemaan pois. Mutta käärme oli säikähtänyt yhtä pahasti kuin hekin eikä ajatellutkaan ajaa heitä takaa. Se luikerteli tavattoman nopeasti ruohikon läpi rotkoon päin piiloutuakseen johonkin kallionhalkeamaan.