Sen sanottuaan hän käski pikku Nasibun antaa metallilaatikon, matka-apteekin, otti siitä kaksi pulloa valkoista pulveria ja antoi Stasille:
— Tässä on puolet siitä, mitä minulla on jäljellä. Siinä on sinulle ainakin yhdeksi vuodeksi.
Stas oli huutaa ilosta. Hän kiitti miestä niin innokkaasti, kuin hänen oma elämänsä olisi ollut kysymyksessä.
Tuntematon nyökäytti päätään ja sanoi:
— Hyvä on, hyvä on. Nimeni on Linde, olen sveitsiläinen, kotoisin Zürichistä… Vähän aikaa sitten ndiri-metsäsika haavoitti minua hyvin pahasti.
Hän kääntyi mustaan poikaan päin.
— Nasibu, pane minulle piippuun tupakkaa. Sitten hän puhui taas
Stasille.
— Yöllä minulla on aina korkeampi kuume ja tulen hiukan sekapäiseksi, mutta tupakka selvittää ajatukseni. Sanoit paenneesi dervishien käsistä ja pysytelleesi dshunglassa piilossa? Eikö niin?
— Niin sanoin, herra.
— Entä mitä aiot nyt tehdä?