— Oikein! sanoi Stas. — Entä hyvä teko? Nyt vastasi musta poika arvelematta:
— Kun Kali ryöstää jonkun muun karjaa. Mutta vähitellen alkoi mustissa päissä valjeta, ja mikä ei mahtunut päihin, se mahtui lämpimiin sydämiin.
Jonkin ajan kuluttua saatettiin toimittaa kaste. Se oli juhlallista. Ristivanhemmat lahjoittivat kullekin lapselle kolme metriä valkoista pumpulikangasta ja sinisen helminauhan.
Mea ihmetteli, kun hänen ihonsa kasteen jälkeen ei muuttunutkaan valkoiseksi, kuten hän oli luullut. Mutta Nel lohdutti häntä sillä, että hänen sielunsa oli nyt valkoinen.
36
Stas opetti Kalin ampumaan remington-kiväärillä. Se sujui paljon paremmin kuin uskonnon opetus. Kun neekeri oli kymmenen päivää harjoitellut maaliin ampumista, hän kaatoi suuren pofu-antiloopin, sitten pienempiä ja lopuksi villin ndirin. Tällöin hänen oli käydä samoin kuin Linden, sillä kun hän oli ampunut ja lähestyi ndiriä varomattomasti, se karkasi hänen päälleen. Kali heitti pyssynsä pensaaseen ja kiipesi puuhun, jossa istui siksi, kunnes Stas hänen huutonsa kuultuaan oli ehtinyt apuun. Mutta ndiri oli sillä välin heittänyt henkensä. Puhvelihärkiä, leijonia ja sarvikuonoja Stas ei antanut neekerin vielä metsästää. Elefantteja, jotka tulivat iltaisin juomaan joesta, hän ei itsekään ampunut; hän oli luvannut sen Nelille. Heidän metsästysmatkoillaan Stas kyseli usein Wa-hima- ja Samburu-nimisistä kansoista, jotka heidän täytyi tavata matkalla itään valtameren rannikolle.
— Tiedätkö, Kali, kysyi hän eräänä päivänä, — että me tulemme sinun kotimaahasi kahdessakymmenessä päivässä?
— Kali ei tiedä, missä Wa-hima on, vastasi neekeripoika nyökäyttäen surullisesti päätään.
— Mutta minä tiedän. He asuvat siellä päin, mistä aurinko aamuisin nousee suuren meren takaa.
— Niin, niin! huudahti musta poika iloisesti. — Bassa Narok! (Suuri musta vesi!) Suuri herra tietää kaikki!