— Tulkaa nyt lähemmäksi ja langetkaa kasvoillenne hyvän Mzimun eteen!
M'Rua ja hänen sotilaansa lähestyivät huutamalla tervehtien muutaman askelen, mutta he liikkuivat hyvin varovasti, sillä pelonsekainen kunnioitus Mzimua ja kammo elefanttia kohtaan pidätti heitä astumasta pitemmälle.
Saban tulo säikäytti heidät pahanpäiväisesti, sillä he luulivat koiraa "woboksi", suureksi keltaiseksi leopardiksi, joka elää niillä seuduilla sekä Abessinian eteläisissä osissa ja jota alkuasukkaat pelkäävät enemmän kuin leijonaa. Wobo himoitsee suuresti ihmisenlihaa ja hyökkää häikäilemättä aseistettujenkin karavaanien kimppuun. Mutta neekerit rauhoittuivat, kun huomasivat pienen Nasibun taluttavan "woboa" nauhasta. Heidän käsityksensä hyvän Mzimun ja valkoisen herran voimasta kasvoi, ja he kuiskailivat toisilleen katsoen elefanttiin ja Sabaan:
— Koska he ovat noituneet wobonkin, niin kuka heitä voisi vastustaa?
Juhlallisin hetki oli vielä jäljellä: Stas kääntyi Neliin päin, työnsi suojuksen etuseinän syrjään, kumarsi tytölle syvään ja näytti kansanjoukolle "hyvän Mzimun". M'Rua ja hänen sotilaansa lankesivat kasvoilleen eikä kukaan uskaltanut liikahtaa. Pelko kasvoi kaikkien sydämessä vieläkin enemmän, kun King — liekö se tehnyt sen Stasin käskystä vai omasta aloitteestaan — nosti kärsänsä pystyyn ja karjahti niin kovasti, että Sabakin säikähti ja alkoi haukkua täyttä kurkkua. Silloin pääsi neekereiltä: "Aka! aka! aka!" — kunnes Kali taas kohotti äänensä:
— M'Rua ja M'Ruan lapset! Te olette osoittaneet hyvälle Mzimulle kunnioitustanne, nouskaa siis ja tulkaa katsomaan häntä silmiin, sillä ken sen tekee, sitä Suuri Henki siunaa. Karkoittakaa pelko rinnastanne ja tietäkää, että siellä, missä hyvä Mzimu hallitsee, siellä ei pidä ihmisen verta vuodatettaman.
Nämä sanat ja selitys, että kuolema ei uhkaa heitä siellä, missä hyvä Mzimu on läsnä, rauhoittivat kansan täydellisesti. M'Rua ja hänen sotilaansa menivät katsomaan tuota hyvää jumalaa. He eivät todellakaan olleet ennen nähneet mitään sellaista, sillä heidän silmänsä olivat tottuneet näkemään vain julmia, puusta veistettyjä jumalankuvia. Mutta nyt istui heidän edessään elefantin selässä lempeä, hymyilevä, jumalallinen olento, joka oli kuin valkoinen kukkanen. Neekerien pelko meni siis pian ohi, he hengittivät vapaasti, heidän paksut huulensa vetäytyivät hymyyn ja kädet ojentuivat vasten tahtoakin ihmeellistä näkyä kohti.
— Oo jantsig! Jantsig! Jantsig!
Mutta Stas oli huomannut, että eräs neekeri pujahti käärmeenä korkean ruohikon läpi ja juoksi yksinäiseen, kylän ulkopuolella olevaan majaan, jota ympäröi liaanien peittämä paaluaita.
Sillä välin hyvä Mzimu, joka oli innostunut näyttelemään jumalallista osaansa, ojensi Stasin käskystä pienet kätensä ja alkoi tervehtiä neekerejä. Mustat sotilaat seurasivat ihastuneina jokaista kädenliikettä, sillä nyt he olivat vahvasti vakuuttuneita siitä, että hän oli kaikkivoipa "velho", joka suojelee heitä vaaroilta ja onnettomuuksilta. Muutamat löivät rintoihinsa ja lanteisiinsa sanoen: "Oi äiti! Nyt meidän tulee käymään hyvin, meidän ja meidän karjamme!"