— Ja käyköön hän jalat pystyssä!
— Ha! Jalat pystyssä!
Ei ainoastaan Stas, vaan Kalikin puri hammastaan, jottei purskahtaisi nauruun.
Sillä välin muuttui vannotus yhä kauheammaksi, ja rukki pyöri niin vimmatusti, ettei silmä voinut erottaa sen pyörintää. Tätä kesti, kunnes vanha neekeri oli lopen uupunut ja hengästynyt.
Kotvasen kuluttua hän nousi, otti veitsen, leikkasi Kalin olkapäähän haavan ja hieroi pojan verta vuohen maksalihaan. Sitten hän pisti lihapalasen M'Ruan suuhun. Toisen lihapalasen, johon hän hieroi kuninkaansa verta, hän pisti Kalin suuhun. Molemmat nielaisivat palan niin hätäisesti, että olivat tukehtua. Sitten he tarttuivat toistensa käsiin vilpittömän ja ikuisen ystävyyden merkiksi.
Sotilaat huusivat iloissaan:
— Molemmat ovat nielleet, kumpikaan ei sylkenyt, he ovat siis tosiystäviä!
Tämän jälkeen ei pieniä vaeltajia uhannut villien neekereiden puolelta mikään vaara. Päinvastoin neekerit tahtoivat osoittaa heille suurinta mahdollista vieraanvaraisuutta ja kunnioitusta. Tämä kunnioitus kasvoi jumaloimiseksi, kun Stas ennusti heille sadetta — Linden tavaroitten joukossa oli myös ilmapuntari — ja samana päivänä satoikin aika lailla. Neekerit luulivat hyvän Mzimun suoneen heille tämän sateen, ja heidän kiitollisuutensa Neliä kohtaan oli rajaton. Stas sanoi leikillään tytölle, että koska tästä oli tullut neekerijumalatar, niin hän matkustaa yksin eteenpäin ja jättää tytön M'Ruan kylään, jossa asukkaat rakentavat jumalattarelleen temppelin norsunluusta ja tuovat hänelle papuja ja banaaneja.
Mutta Nel oli niin varma Stasista, että kuiskasi varpailleen nousten pojan korvaan vain kaksi sanaa: "Et jätä!" ja alkoi sitten hyppiä ilosta ajatellen, että koska neekerit ovat niin hyviä hänelle täällä, koko matka valtameren rannalle menee helposti ja nopeasti. Tämä tapahtui majan edustalla kaiken kansan nähden. Mutta kun vanha M'Rua näki Mzimun hyppivän, teki hänkin samoin niin hyvin kuin taisi väärillä säärillään, luullen siten osoittavansa hurskautta. Hänen esimerkkiään seurasivat kohta neekeriministerit, sotilaat, naiset, lapset, sanalla sanoen koko kylä hyppi jonkin aikaa, ikäänkuin kaikki olisivat menettäneet järkensä.
Tämä jumalattaren herättämä tanssi huvitti Stasia niin suuresti, ettei hän voinut olla nauramatta. Mutta yöllä hän teki kuninkaalle ja tämän alamaisille suuren palveluksen. Kun elefantit hyökkäsivät banaanimaille, hän ajoi Kingillä niitä vastaan ja ampui muutaman kerran. Hänen tuliluikkunsa herättämä kammo voitti ampujankin odotuksen. Jättiläiseläimet pelästyivät niin kovasti, että karkasivat karjuen dshunglatiheikköön kaataen ja tallaten toisiaan. Saattoi olla varma siitä, ettei vanhan M'Ruan banaanimailla tulisi pitkään aikaan näkymään elefantteja. Ilo oli suuri, ja neekerit viettivät koko yön tanssien ja juoden hirssiolutta ja palmuviiniä.