Metsikössä oli runsaasti lintuja. Erilaisia kyyhkysiä, pitkänokkaisia lintuja, joita Stas sanoi tukaaneiksi, närhejä, kottaraisia ja kauniita bengalislintuja lenteli puusta puuhun loistaen erilaisin värein. Muutamat puut olivat kirjavina linnuista. Nel ihastui kauniisiin kärpässieppoihin ja punarintaisiin, muuten mustiin lintuihin, joitten ääni soi kuin paimenpilli. Muutamat punaisen- ja sinisenkirjavat linnut liitelivät auringonpaisteessa siepaten lentäessään mehiläisiä ja sirkkoja. Afrikkalaisia varpusia lensi niin suurissa parvissa, että olisi voinut luulla niitä pilviksi, jollei olisi kuullut siipien suhinaa. Eniten ihmettä ja ihastusta lapsissa herättivät eräät pienissä parvissa lentävät linnut, jotka antoivat ihan konsertteja. Kun koiras lauloi, naarakset kuuntelivat ääneti, mutta kun edellinen oli lopettanut, jälkimmäiset lauloivat yhdessä viimeisen säkeen. Hetken kuluttua koiras lauloi toisen säkeistön, ja kuoro toisti viimeisen säkeen, minkä jälkeen ne pyrähtivät lentoon ja siirtyivät toiseen puuhun, jossa jatkoivat yksin- ja kuorolaulua keskipäivän hiljaisuudessa. Lapset eivät kyllästyneet kuuntelemaan tätä laulua, ja Nel oppi jo sävelenkin laulaen heleällä äänellään kuoron mukana: "Tui, tui, tui, tui, tuiling, ting, ting!"
Eräänä päivänä lapset seurasivat lentäviä laulajia puulta toiselle noin kilometrin päässä leiristä. Stas tahtoi metsästää ja oli jättänyt Saban kotiin, jottei se peloittaisi riistaa metsämiehen tieltä. Kun linnut vihdoinkin olivat lentäneet viimeisestä puusta jonnekin kauemmas, Stas pysähtyi ja sanoi:
— Nyt vien sinut Kingin luo ja palaan katsomaan, onko tuossa dshunglassa antilooppeja. Kali sanoi, että savustettua lihaa on vain kahdeksi päiväksi.
— Olenhan minä jo niin suuri, vastasi Nel, joka mielellään tahtoi näyttää, ettei hän ollut enää lapsi, — niin suuri, että osaan palata sinne yksinkin. Leirihän näkyy tänne selvästi ja savu myöskin.
— Minä pelkään sinun eksyvän.
— En minä eksy. Korkeassa dshunglassa voisin mahdollisesti eksyä, mutta tuolla… Katso, kuinka ruoho on matalaa.
— Joku eläin voi hyökätä päällesi.
— Itsehän olet sanonut, että leijonat ja pantterit eivät vaaniskele päivällä. Kuulethan sitäpaitsi, kuinka King mörähtelee siellä ikävissään! Eihän leijona uskalla liikkua siellä, missä kuuluu norsun ääniä.
Ja tyttö alkoi pyydellä.
— Rakas Stas, minä tahdon mennä yksin kuin täysikasvuinen ihminen.