Toinen laukaus oli turha, sillä eläin makasi hengettömänä kuono ruohossa ja kynnet maan kamarassa; se tuskin värisi enää. Kuula oli murskannut takaraivon.
Nuori metsästäjä ja Nel tuijottivat hetken aikaa milloin toisiinsa, milloin tapettuun eläimeen voimatta sanoa sanaakaan. Sitten tapahtui jotakin ihmeellistä. Sama Stas, joka äsken olisi kylmäverisyydellään ja rauhallisuudellaan hämmästyttänyt maailman uljainta pyssymiestä, kalpeni, vapisi, purskahti itkuun, tarttui kaksin käsin tytön päähän ja huusi:
— Voi Nel! Jollen minä olisi kääntynyt takaisin!…
Niin voimakas kauhun ja epätoivon tunne oli vallannut hänet, että hän vapisi kuin kuumeessa. Suunnatonta tahdon ja sielun voimain jännitystä seurasi hetken heikkous ja raukeus. Hänen silmänsä näkivät pedon repimässä Nelin ruumista. Niin olisi voinut käydä ja niin olisi varmaan käynytkin, jollei hän olisi kääntynyt takaisin! Minuutti, sekunti — ja kaikki olisi ollut myöhäistä! Tämä ajatus oli lannistanut hänen voimansa.
Kun Nel oli toipunut pahimmasta säikähdyksestä, hän alkoi lohduttaa Stasia. Tyttö kiersi kätensä pojan kaulaan ja huusi kyyneleet silmissä niin kovasti kuin hän olisi tahtonut herättää pojan unesta:
— Stas! Stas! Ei minulla ole mitään hätää! Stas! Mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin Stas tuli entiselleen ja rauhoittui. Vähän myöhemmin saapui Kali, joka oli kuullut laukaukset ja tiesi, ettei "Bwana Kubwa" koskaan ammu harhaan. Hän oli ottanut hevosen mukaansa viedäkseen saaliin kotiin. Kun neekeripoika näki tapetun pedon, hän pysähtyi ja valahti tuhkanharmaaksi.
— Wobo! hän huusi.
Nyt vasta lapset lähestyivät petoa. Stas ei ollut varma siitä, minkä pedon hän oli kaatanut. Ensin hän luuli, että se oli tavallista suurempi servali, mutta tarkemmin katsottuaan hän huomasi, ettei se ollut servali, sillä se oli suurempi leopardiakin. Sen harmaankeltainen nahka oli täynnä kastanjanruskeita täpliä, mutta sen pää oli isompi leopardin päätä, mikä teki sen hieman suden näköiseksi, jalat olivat pitemmät, käpälät leveämmät ja silmät suuremmat.
Kali katsoi pelokkaasti kaadettuun petoon ja sanoi hiljaisella äänellä, ikäänkuin peläten herättävänsä sen:
— Wobo!… Suuri herra on tappanut wobon!