Stas harkitsi, miten hänen oli suhtauduttava sotaan. Hän tiesi, että heidän odottamaton ilmaantumisensa kallistaisi voiton Fumban puolelle.
Seuraavissa kylissä he saivat tarkempia tietoja sodasta. Samburulaisten kuningas Mamba oli hyökännyt Wa-hima-maahan ja anastanut jo suuret määrät karjaa. Kerrottiin, että sota raivosi suuren järven eteläisellä rannalla, jossa Fumban suuri "boma", eli zeriba sijaitsi korkealla ja avaralla vuorella.
Tämä tieto suretti Kalia. Hän pyysi Stasia mahdollisimman pian kulkemaan vuoriston yli, joka erotti heidät sotanäyttämöstä, ja hän vakuutti tietävänsä tien, jota pitkin sekä hevoset että King voisivat kulkea yli vuorijonon. Kali oli nyt seudulla, jonka hän tunsi lapsuudestaan.
Mutta vuorten ylittäminen ei ollutkaan helppoa. Jolleivät lahjotut alkuasukkaat olisi auttaneet heitä olisi heidän täytynyt etsiä toinen tie Kingille. Mutta paikkakuntalaiset tunsivat rotkot ja solat paremmin kuin Kali, ja he johtivat karavaanin kahdessa päivässä solan kautta vuoren toiselle puolelle laaksoon, joka oli Wa-hima-maan rajalla.
Stas jäi aamulla tähän asumattomaan laaksoon lepäämään, sillä kulku vuoren yli oli ollut rasittava. Mutta Kali pyysi saada ajaa hevosella isänsä luo, joka oli heistä vain päivän matkan päässä. Illan tullen neekeripoika läksi matkalle.
Stas ja Nel odottivat häntä koko seuraavan päivän hyvin levottomina. Kali saapui vihdoin hevonen vaahdossa ja väsyksissä. Hän lankesi heti polvilleen Stasin eteen ja pyysi häneltä apua ja pelastusta.
— Suuri herra! sanoi hän. — Samburulaiset ovat lyöneet Fumban sotajoukon, surmanneet osan ja karkoittaneet osan matkoihinsa, ja Fumba on nyt piiritettynä bomassa, joka on Boko-vuorella. Fumballa ja hänen sotilaillaan ei ole bomassa enää mitään syötävää, ja he joutuvat surman suuhun, jollei suuri herra tapa Mambaa ja kaikkia samburulaisia.
Hän kiersi kätensä Stasin polvien ympäri. Stas rypisti kulmakarvojaan ja mietti, mitä tekisi.
— Missä ovat ne Fumban sotilaat, jotka Mamba on karkoittanut?
— Kali näki heidät: he tulevat tänne.