— Mutta heitä ei ole silloin enää siellä.
— Kali istuu sitten veden rannalla ja itkee ikävästä.
Hän pani kätensä päänsä päälle. Hetken kuluttua hän kuiskasi:
— Kali rakastaa kovasti suurta herraa ja bibiä, oikein kovasti.
Kaksi suurta kyyneltä kimalsi hänen silmissään.
Stas ei tiennyt, mitä tehdä. Hän sääli Kalia, mutta hän tiesi, että nuorta neekeriä paluumatkan vaaroista puhumattakaan uhkasi maanpako, kenties kuolemakin, jos M'Tana tai noidat yllyttäisivät wa-himalaiset heitä vastaan.
— Parempi on, että jäät, hän sanoi, — ehdottomasti parempi.
Samassa Nel astui sisään. Hän oli seinämattojen läpi kuullut heidän keskustelunsa. Kun hän näki kyyneleet Kalin silmissä, hän kuivasi ne ja kääntyi sitten Stasiin päin.
— Kali lähtee kanssamme, sanoi tyttö päättävästi.
— Vai niin! virkkoi Stas siihen hiukan loukkaantuneena. — Se ei riipu sinusta.