Karavaani jatkoi matkaa. Stas järjesti sen sittemmin niin, että aseistetut miehet, jotka olivat luotettavimpia ja jotka hän oli itse valinnut, kulkivat viimeisinä. Ampumaharjoituksissa nämä olivat tottuneet uuteen päällikköönsä ja pitivät itseään muita parempina, koska olivat lähempänä päällikköä. Nyt oli helppo pitää karavaania silmällä ja pidättää se, joka yritti paeta. Oli näet hyvin luultavaa, että moni koettaisi pötkiä pakoon, kun vaarat ja vastukset alkoivat.
Alkumatka sujui hyvin. Pitkänä käärmeenä luikersi karavaani dshunglan halki. Stas tiesi, etteivät he voineet kulkea suoraa päätä itää kohti, sillä hän muisti, että Mombasa oli muutaman asteen päiväntasaajasta etelään, siis koko joukon etelämpänä kuin se tuntematon järvi, jonka rannalta he olivat matkalle lähteneet. Hänellä oli useampia Linden jälkeen jättämiä kompasseja eikä hän siis pelännyt eksyvänsä.
Ensimmäinen yöleiri tehtiin metsäiselle ylängölle. Pimeän tullen neekerit sytyttivät tulia ja paistoivat lihaa. Sen lisäksi he söivät eräänlaista taikinaa ja maniokkia. Kun he olivat tyydyttäneet nälkänsä ja janonsa, he alkoivat kertoilla toisilleen, minne "Bwana Kubwa" heidät vie ja mitä hän heille perillä antaa. Toiset lauloivat, toiset lörpöttelivät niin äänekkäästi, että Stasin täytyi käskeä heitä olemaan hiljaa, jotta Nel voisi nukkua. Yö oli kylmä, mutta auringon noustua ilma lämpeni.
Varhain aamulla matkustajat näkivät omituisen näyn. He lähestyivät pientä järveä tai pikemmin suurta lampea, jonka sadevesi oli muodostanut laaksoon.
— Katso, Nel, huusi Stas katsoen kaukoputkella, — tuolla menee norsuja veteen. Ne ovat omituisia, paljon pienempiä kuin King, eikä niillä näy olevan elefantin suuria torahampaita.
Ne painuivat yhä syvemmälle veteen, kunnes selkä vain näkyi kapeana luodonharjana. Sitten ne painuivat aivan näkymättömiin. Mutta veden pinnalla liikkui ikäänkuin punaisia kukkasia.
— Ne seisovat pohjassa. Nuo kukan näköiset ovat niiden kärsien päitä, Stas totesi heidän saavuttuaan lammen rannalle.
— Kali, oletko sinä ennen nähnyt tuommoisia?
— Ne ovat vesielefantteja, vastasi nuori neekeri rauhallisesti.
— Elävätkö ne sitten vedessä?