Kului vähän aikaa ennen kuin hämminki asettui, Mutta rikoksentekijät eivät voineet olla kaukana, sillä maa oli puhkottujen säkkien alla kostea ja murhattujen veri oli hyytymättä.
Kali nousi hevosen selkään ja ajoi parin muun pyssymiehen saattamana luoteeseen. Stas olisi mielellään lähtenyt mukaan, mutta hän ei uskaltanut jättää Neliä yksin kiihtyneitten neekerien luo. Hän käski Kalin ottaa Saban mukaansa.
Neekerit kiihtyvät helposti turhistakin asioista, mutta kun heitä kohtaa onnettomuus ja etenkin kun kuoleman armoton käsi liikkuu heidän päällään, niin he alistuvat tahdottomasti. Niinpä nytkin. Kun ensimmäinen kiihtymys oli ohi, he kävivät pitkälleen maahan odottamaan kuolemaa. Oli turhaa pelätä heidän nousevan kapinaan; pikemmin he saattoivat huomenna nousta ja jatkaa matkaa. Tämä herätti Stasissa myötätuntoa.
Kali palasi ennen päivän tuloa, laski kaksi rikkinäistä nahkasäkkiä, joissa ei ollut pisaraakaan vettä, Stasin eteen ja sanoi:
— Bwana Kubwa! Madi apana! (Ei ole vettä!)
— Entä M'Kunje ja M'Tua! kysyi Stas.
Kali kertoi, että hän oli löytänyt molemmat murhamiehet melko kaukana leiristä makaamassa raadeltuina lähekkäin. Kali arveli, että joku petoeläin, joka oli vainunnut vettä, oli tappanut molemmat, repinyt säkit ja juonut veden.
— Jumala on heitä rangaissut, Stas sanoi, — ja wa-himalaiset saavat nähdä, ettei paha Mzimu voi pelastaa ketään.
— Jumala on heitä rangaissut, toisti Kali. — Mutta meillä ei ole nyt yhtään vettä.
— Kaukana idässäpäin on vuoria. Siellä on varmasti vettä.