— Vaiti, keskeytti Idrys ankarasti. — Mahdi voi ampua vaikka sormellaan.
— Ammuhan sinäkin sitten sillä tavalla. Sudanilainen katsoi tutkivasti poikaa silmiin.
— Miksi sinä tahtoisit pyssysi?
— Tahtoisin opettaa sinua ampumaan sillä.
— Mitä sinä sillä?
— Jos rosvot hyökkäävät päällemme, he voivat tappaa meidät kaikki.
Mutta jos sinä pelkäät sekä pyssyä että minua, niin olkoon sitten.
Idrys vaikeni. Hän pelkäsi, mutta ei tahtonut tunnustaa. Hänen teki todellakin mieli tutustua englantilaiseen pyssyyn, sillä jos hän osaisi käyttää sitä, pidettäisiin häntä Mahdin leirissä suuressa arvossa, puhumattakaan siitä, että rosvojen hyökätessä olisi helpompi puolustautua.
— Hyvä on, hän tokaisi hetken kuluttua. — Chamis, tuo pyssy, ja ota sinä se ulos.
Chamis totteli kylmäverisesti eikä Gebrkään ollut vastustamassa käskyä, sillä hän hoiteli kameleja jonkun matkan päässä.
Stas otti pyssyn tukin ja piipun vapisevin käsin ja antoi ne
Idrykselle.