— Onko rouva Witzberg myöskin hurskas?
— Mitä suurimmassa määrässä. Mutta mitä tällä kaikella on tekemistä kreivittären kanssa?
— Eikö olisi mahdollista saada tuo rouva taivutetuksi ottamaan nuoren kreivittären hoiviinsa?
— Hänhän on saapunut tänne Kiowaan, nostaaksensa oikeusjutun noita onnettomia vastaan.
— Sitä suuremmalla syyllä.
Sairas liikahti äkkiä, Schwarz loi nopean katseen vuoteeseen ja jatkoi sitten rauhallisesti:
— Vuokrakin on maksettava, mutta siihen on kyllä vielä aikaa; kenties vanhuksella on vielä jonkun verran varoja.
— Niin, vuokra, tuo inhoittava vuokra! — mumisi Augustinowicz unisella äänellä. — Mutta kun tuli puhe vuokrasta, niin kerron sinulle erään tarinan, muuten, totta totisesti, vaivun uneen. Minä, näetkös, en ole koskaan maksanut vuokraani; silloin kuin minulta on tultu sitä vaatimaan, olen säännöllisesti joutunut raivoon, ja suurin toiveeni on ollut joutua tekemisiin isännän kanssa, joka ei vuokraa aina vaatisi. Kerran kohtasinkin sellaisen. Asuin silloin erään pikkuvirkamiehen talossa; mies oli muuten hieman yksinkertainen. Eräänä iltana istuin talon puutarhassa, ja kun minulla ei ollut muuta tekemistä, niin tuijotin tähtiin. Kaikenkaltaiset ajatukset pyörivät päässäni; tulen aina haaveelliseksi, katsellessani tähtiä. Silloin saapui tuo tyhmeliini ja muistutti minua neljännesvuoden maksamattomasta vuokrasta. Nähdessäni hänen tulevan, nousin penkiltä, ojensin juhlallisesti käteni taivaan korkeutta kohti ja kysyin mieheltä salaperäisellä äänellä: "Näettekö tuon äärettömän avaruuden ja nuo miljoonat tuikkivat tähdet?" — "Kyllä, näen tuon kaiken", vastasi mies äänensävystäni hiukan pelästyneenä; "mutta…" — "Vaietkaa!" huudahdin minä vakavalla äänellä. Sitten taivutin jälleen pääni taaksepäin, tuijotin hetkisen avaruuteen, käännyin jälleen isäntäni puoleen ja sanoin: "Kurja tomukasa! Mitä merkitsee vaivainen viisi ruplaa tämän äärettömyyden rinnalla!"
Merkillinen korina keskeytti Augustinowiczin kertomuksen. Kreivi, jonka kasvot olivat muuttuneet sinerviksi, heittelehtihe tuskissaan sinne tänne ja hänen sormensa hypistelivät suonenvedontapaisesti peitettä; hän oli saanut toisen halvauskohtauksen.
Schwarz hypähti heti pystyyn ja tarttui sairaan käsivarteen.