— Kuoliko? Entä hänen poikansa… herra William?
— Matkusti pois.
— Entä neiti Jenny?
— Matkusti myöskin.
Ovi sulkeutui. Tyttö istuutui kynnykselle ja rupesi pyyhkimään kasvojaan. Taasen hän oli New-Yorkissa, yksinään, avutonna, neuvotonna, ilman rahoja, ainoastaan Jumala turvanaan.
Tännekö hän jää? Ei ikinä! Hän lähtee satamaan, menee saksalaisille laivoille, heittäytyy kapteenien jalkoihin ja rukoilee heitä ottamaan mukaansa. Jos armahtavat, niin hän kerjää ja kulkee sillä lailla Saksan läpi Lipinceen asti. Siellä on Jasko. Hän on hänen ainoa ystävänsä koko avarassa maailmassa. Jollei hän tunnusta omakseen, jos hän on unohtanut ja hylännyt, niin saahan edes kuolla hänen likeisyydessään…
Marysia läksi satamaan ja heittäysi saksalaisten kapteenien jalkoihin. Olisivathan he ottaneet hänet, onhan se sievä tyttö, kunhan tuosta hiukan voimistuisi. Kyllähän he mielellään, mutta… asetukset kieltävät, siitä voisi syntyä rettelöjä… Paras lähteä pois vaan…
Tyttö vietti yön saman sillan alla, jossa olivat nukkuneet isän kanssa sinä unohtumattomana yönä, jolloin isä oli aikonut hukuttaa hänet. Hän eli sillä ruualla, minkä meri heitti rannalle, kuten ennen isänkin kanssa. Onneksi oli lämmin kesä.
Varhain joka aamu tuli hän saksalaisille laivoille rukoilemaan kapteeneja — turhaan. Hän oli itsepintainen kuten kaikki talonpojat. Mutta hänen voimansa heikkenivät ja hän tunsi, että jollei hän pian pääse lähtemään, niin hän kuolee kuten kaikki hänen omaisensa ja ystävänsä.
Eräänä aamuna pani hän liikkeelle kaikki voimansa, sillä hän tunsi, että se on viimeinen kerta, huomenna ei hän enään jaksa. Hän ei enään rukoillut, vaan päätti hiljaa piiloutua jonnekin Eurooppaan menevään laivaan. Kun sitte ollaan matkalla ja he löytävät hänet, niin eivät toki veteen viskaa ja entä jos viskaisivatkin! Samahan se on miten kuolee, koska kerran kuoleman pitää. Mutta laivaan johtavaa siltaa vartioitiin tarkasti, hän saatiin paikalla kiinni ja ajettiin pois. Silloin hän istuutui pölkylle veden varrelle ja tunsi kuinka kuume kävi hänen päähänsä. Hän rupesi nauramaan ja mutisi hiljaa itsekseen…