"Chilon Chilonides!"
"Pax tecum! pax, pax!" vastasi Chilon. "Oi, armahin kristitty! Niin, kyllä minä olen Chilon, mutta mahdat sittenkin erehtyä… En tunne sinua!"
"Chilon Chilonides," toisti Ursus, "herrasi Vinitius käski sanoa, että sinä yhdessä minun kanssani tulisit hänen luokseen."
KAHDESKYMMENESKOLMAS LUKU.
Vinitius heräsi tuikeaan tuskaan. Ensi hetkenä ei hän saanut selville, missä hän oli ja mitä hänelle oli tapahtunut. Hänen päässään humisi, ja silmät olivat kuin sumun peitossa. Vähitellen hän sentään pääsi tajuihinsa, ja silloin hän silmiään peittävän sumun läpi näki kolme miestä, jotka seisoivat kumarruksissaan hänen vieressään. Kaksi hän tunsi: toinen oli Ursus, toinen vanhus, jonka hän Lygiaa kantaessaan oli kaatanut kumoon. Kolmas, joka oli vallan vieras, piteli hänen vasenta kättään, kosketellen sitä pitkin pituuttaan kyynärpäästä olkapäähän asti, ja silloin teki niin kipeää, että Vinitius luuli joutuneensa kostajiensa käsiin.
"Tappakaa minut!" huusi hän hampaitaan kiristellen.
Mutta he eivät kiinnittäneet hänen sanoihinsa huomiota. Joko eivät he todellakaan kuulleet niitä tai pitivät he niitä tavallisena kivun ilmaisuna. Ursus, kasvot surumielisen julmistuneina kuten barbarilla ainakin, piteli käsissään valkeaa kangastukkoa, joka oli revitty pitkiin kaistaleihin. Vanhus ja se miehistä, joka piteli Vinitiuksen käsivartta, puhelivat keskenään.
"Glaucus," virkkoi vanhus, "oletko varma, ettei haava päässä ole kuolettava?"
"Olen, arvoisa Crispus," vastasi Glaucus. "Ennen, kun palvelin orjana laivastossa ja sittemmin asuessani Napolissa, hoidin paljon haavoja ja tuloillani, jotka toimeni tuotti, ostin sitten vapaaksi itseni ja perheeni… Haava päässä on vaaraton. Kun tuo mies (siinä hän nyökkäsi päätään Ursusta kohti) riisti tytön nuorukaisen käsistä, tuuppasi hän häntä muuria vastaan. Silloin nuorukainen nähtävästi ojensi käsivartensa torjuakseen vaaraa. Käsivarsi meni sijoiltaan ja taittui, mutta pää ja henki pelastuivat."
"Monta veljistä sinä jo olet hoitanut," virkkoi Crispus "ja kuulut olevan taitava lääkäri… Sentähden nytkin lähetin Ursuksen sinua noutamaan."