"Niin."
"Tiedätkö missä hän on?"
"En."
"Aiotko taasen alkaa etsiä vanhoilta hautausmailta ja Tiberin takaa?"
"En tiedä, mutta minun täytyy hänet nähdä."
"Hyvä. Hän on ehkä kristittynäkin järkevämpi sinua ja epäilemättä hän onkin, jollei toivo sinun perikatoasi."
"Hänhän minut pelasti Ursuksen käsistä."
"Siinä tapauksessa saat pitää kiirettä, sillä Vaskiparta ei viivyttele matkaansa. Kuolemantuomio voi yllättää sinut Antiumistakin."
Vinitius ei enää kuunnellut. Hänet oli vallannut yksi ainoa ajatus: hän tahtoi nähdä Lygian, ja mietti vain millä keinoin.
Silloin sattui onnellinen tapaus, joka raivasi tieltä kaikki esteet: seuraavana aamuna tuli Chilon odottamatta Vinitiuksen luo.