"Minäkö vastustamaan? En lainkaan. Olen päinvastoin sitä mieltä, että teet aivan oikein."
"Vai niin, sinä tuuliviiri!" huudahti Vinitius iloisesti.
"Etkö muista mitä sanoit minulle silloin, kun palasimme kotiin Graecian talosta?"
Petronius vastasi kylmäverisesti:
"En! Mutta minä olen vaihtanut mieltä."
Hetken perästä hän jatkoi:
"Rakkaani! Roomassa vaihtelee kaikki. Miehet vaihtavat vaimoja, vaimot vaihtavat miehiä—miksi minä sitten en vaihtaisi mieltä? Nero oli jo menemäisillään naimisiin Acten kanssa. Sitä varten korotettiin Acte jo kuninkaalliseen säätyyn. Ja entä sitten! Nero olisi saanut kelpo vaimon ja me kelpo Augustan. Kautta Proteuksen ja hänen hedelmättömien meriensä! minä tulen aina vaihtamaan mieltä niin pian kuin huomaan sen mukavaksi tai hyödylliseksi. Lygian kuninkaallinen syntyperä epäilemättä on varmempi kuin Acten. Mutta varo sinä Antiumissa Poppaeaa, sillä hän on kostonhimoinen."
"Vähät hänestä! Antiumissa ei tule hiussuortuvakaan putoamaan päästäni."
"Sinä luulet nähtävästi, että taasen saat minut hämmästymään—erehdyt.
Mutta mistä sinä sen tiedät?"
"Apostoli Pietari sanoi sen minulle."