— Seuratkaamme häntä!
— Oletko mieletön? — kysyy Ostrzynski. — Minun täytyy sitoa kaulaliinani. Jätä minut rauhaan, hän on minun tuttaviani!
— Sinun tuttaviasi? Esitä minut hänelle!
— Johan nyt!… Pidä sinä huolta omasta morsiamestasi.
Minä kiroan Ostrzynskin ja hänen jälkeläisensä aina yhdeksänteen sukupolveen saakka ja aion sitten rientää tuntemattoman naisen jälkeen.
Pahaksi onneksi hän nousee ajuriin.
Kaukaa minä näen vielä hänen hattunsa ja punaisen auringonvarjonsa.
— Tunnetko hänet todellakin? — kysyn Ostrzynskilta.
— Minä tunnen kaikki!
— Kuka hän on?