XIV.
Kotonani tapaan aivan odottamatta herra ja rouva Suslowskin sekä
Kazian.
He tahtoivat yllättää minut…
Miksi pitikään tuon Swiateckin sanoa, että minä pian palaan?
Ei Kazia eivätkä hänen vanhempansa tunteneet minua… Se todistaa, että olin pukeutunut hyvin. Minä astun Kazian luo ja tartun hänen käteensä; hän peräytyy hämmästyneenä.
— Kazia, etkö tunne minua? — kysyn.
Minun täytyy nauraa hänen ällistystään.
— Sehän on Wladek, — sanoo Swiatecki.
Kazia katsoo minuun tutkivasti, sitten hän huudahtaa nauraen:
— Hyi, mikä ruma äijä!