Minä palasin myöhään kotiin. Swiatecki ei nukkunut vielä… Hän valmisti lampun valossa puupiirrosta jotakin kuvallista aikakauskirjaa vasten.
— Täällä on kirje sinulle, — virkkaa hän kohottamatta katsettaan työstä.
Otan kirjeen pöydältä ja tunnen kuoren läpi sormuksen. Hyvä, tarvitsen sen huomenna. Avaan kirjeen ja luen:
'Tiedän, että sormuksen palauttaminen tuottaa sinulle iloa, sillä kaikesta päättäen olet siihen pyrkinyt. Mitä minuun tulee, en aio ruveta näyttelijättärien kanssa kilpailemaan.
K.'
Ainakin lyhyesti!
Tässä kirjeessä on vain vihaa eikä mitään muuta.
Jos oli mielestäni Kaziassa joskus ollut jotakin lumoavaa, niin katosi se tällä hetkellä iäksi.
Omituista: kaikki luulevat, että Eva on ollut syynä minun valepukeutumiseeni ja kaikkeen, mikä on tullut ilmi — ja nyt on todellakin Eva oleva kaiken sen perustana, mikä tulee tapahtumaan.
Minä rutistin kirjeen, työnnän sen taskuuni ja käyn nukkumaan…