Swiatecki kohottaa katseensa työstään ja katsoo minuun odottaen, että jotakin puhuisin, mutta minä vaikenen.
— Täällä kävi illalla teatterin jälkeen se inhottava Ostrzynski, — sanoo Swiatecki.
XVII.
Seuraavana päivänä aion jo kello kymmeneltä aamulla rientää Evan luo, mutta se ei käykään päinsä, sillä luonani on eräs vieras.
Tämä on paroni Kartofler, joka on tullut tilaamaan jäljennöstä "Juutalaisista". Hän tarjoo minulle tuhattaviittäsataa ruplaa, minä pyydän kahtatuhatta.
Hänen mentyään tilaa Tanzenberg minulta kaksi muotokuvaa. Swiatecki, joka vihaa juutalaisia, haukkuu minua juutalaismaalaajaksi, mutta tahtoisin tietää, ketä meidän on kiittäminen taideteosten ostoista ellei "finansseja". Enkä minä mahda mitään sille, että "finanssit" kammoksuvat Swiateckin "raatoja".
Vasta kello yhden tienoissa saavun Evan luo, annan hänelle sormuksen ja sanon, että häitten jälkeen matkustamme Roomaan.
Eva suostuu kaikkeen mielellään ja — niin kauan kuin eilen vaikenimmekin, sitä kauemmin ja enemmän me tänään pakisemme…
Kerron hänelle tilauksista, jotka olen saanut, ja me iloitsemme yhdessä. Muotokuvat pitää tehdä ennen lähtöämme, mutta "Juutalaiset" paroni Kartoflerille minä maalaan Roomassa. Sitten me palaamme Varsovaan, minä järjestän itselleni työhuoneen ja me tulemme elämään kuin taivaassa…
Näitä suunnitelmiani selittäessäni sanon Evalle, että me kautta koko ikämme tulemme viettämään eilistä päivää juhlapäivänä…