Minä olen kyllästynyt moisiin konttirukouksiin enkä vastaa mitään. Kontatkoon heidän edessään kuka tahtoo, ja naikoon Ostrzynski Kazian: minulla on Evani!
Minun vaitioloni näkyy herättäneen Suslowskeissa suurta hämmästystä, sillä muutaman päivän päästä tuo lähetti Kazialta kirjeen, joka tällä kertaa on osotettu Swiateckille.
Swiatecki näyttää kirjeen minulle… Kazia pyytää häntä tulemaan hetkeksi neuvottelemaan asiasta, josta riippuu koko hänen tulevaisuutensa. Hän luottaa Swiateckin hyvään sydämeen ja rehellisyyteen, jonka on heti ensi silmäyksessä huomannut, ja toivoo, ettei tämä kiellä onnettoman naisen rukousta.
Swiatecki kiroo, mörisee jotakin partaansa kelvottomista poroporvareista, välttämättömyydestä hirttää heidät ja heidän jälkeläisensä ensi tilaisuudessa… Mutta hän lähtee kuitenkin…
Arvelen, että he koettavat hänen kauttaan vaikuttaa minuun.
XVIII.
Tuo pohjaltaan niin hyväsydäminen Swiatecki on nähtävästi voitettu.
Jo viikon ajan on hän joka päivä käynyt Suslowskien luona, mutta kolmena viimeisenä päivänä hän on kulkenut ympärilläni katsellen minua synkästi kulmainsa alta kuin susi…
Vihdoin hän eräänä päivänä teetä juodessamme kysyy minulta vihaisesti:
— Kuule, mitä sinä aiot tehdä sille tytölle?