— Mille tytölle?
— Sille Suslowskalle, vai mikä hänen nimensä lienee?
— Minä en aio mitään tehdä sille Suslowskalle, vai mikä hänen nimensä lienee…
Seuraa hetken vaitiolo. Sitten Swiatecki sanoo jälleen:
— Siellä hän ulvoo päivät pitkät, ettei sitä enää sietää jaksa…
Mikä kelpo mies!
Hänen äänensä vapisee liikutuksesta, ja hän korskuu kuin sarvikuono.
Hän lisää:
— Kunnon mies ei tee sillä tavoin.
— Swiatecki, haastelethan isä Suslowskin tavoin!
— Ehkä… Mieluummin olen isä Suslowskin kaltainen kuin teen hänen tyttärelleen vääryyttä.