Minä en usko korviani, mutta heityn Swiateckin kaulaan huolimatta siitä, että hän työntää minua luotaan.
Hänen häänsä ovat parin päivän päästä…
XX.
Oltuamme muutaman kuukauden Roomassa saamme, Eva ja minä, hienon kortin, jossa meitä kutsutaan saapumaan Ostrzynskin ja Helena Turno-Kolczanowskan kihlajaisiin.
Emme voi matkustaa, koska Evan terveys ei sitä salli.
Eva maalaa yhä ja edistyy suurenmoisesti. Olen saanut palkinnon Pestissä. Muuan kroatialainen pohatta on ostanut maalaukseni. Olen myöskin joutunut tekemisiin Goupilin kanssa.
XXI.
Veronassa syntyy minulle poika…
Eva itse sanoo, ettei ole milloinkaan nähnyt sellaista lasta…
Tavatonta!…