Yleensä oli hänestä filosofia älyn harjoitusta, yhtä hyödyllistä kuin voimistelu lanistain luona.
Jos keskustelu alkoi tuntua väsyttävältä, meni hän cirkukseen saadakseen nähdä veren virtaavan.
Hän uskoi yhtä vähän jumaliin kuin hyveisiin, totuuteen tai onneen; ainoastaan noituuteen hän luotti. Hän oli taikauskoinen, ja tuo itämaisten uskontojen salaperäisyys miellytti häntä.
Orjilleen oli hän hyvä, ellei vaan ikävystyminen kiihoittanut häntä julmuuteen.
Hänen käsityksensä mukaan oli elämä kuten amfora [poltetusta savesta tehty ruukunmuotoinen viiniastia, noin 26 litran vetoinen. Suom.], jota kalliimmalla viinillä sen täytät, sitä suurempi on sen arvo. Myöskin hän koetti täyttää elämänsä paraalla, mitä maailma voi antaa.
Hän ei rakastanut ketään, mutta löytyi paljon, josta hän piti, kuten esim. hänen oma kaunis päänsä muhkeine aivokoppineen, ja somat patricilaiset jalkansa.
Iloisen elämänsä ensi vuosina oli hän huvitellut hämmästyttämällä
Roomaa ylellisillä oikuillaan; siinä oli hän osittain onnistunutkin.
Mutta sittemmin oli hän kyllästynyt myöskin siihen huviin.
II.
Cinna oli joutunut häviöön.