Minä nousin istumaan.
— Selitä minulle, mitä tämä kaikki merkitsee!
Mirza alkoi nauraa.
— Upseerit ovat hieman tyytymättömiä, mutta La Rochenoire ei tahdo kuulla puhuttavankaan kenestäkään toisesta Simonin seuraajaksi.
— Minä en ymmärrä yhtään mitään!
— Ja kuitenkin on kaikki niin yksinkertaista. Puhutaan, että ranskalaiset tulevat riisumaan aseensa. Siinä ei voi mitenkään olla perää, mutta niin puhutaan. Jos huhu toteutuu, joutuu La Rochenoire, joka on luopunut hallituksesta, perin tukalaan asemaan.
— Sentähden hän siis suosii sinua?
— Niin, jotta minä taas puolestani, jos niin tarvitaan, suosisin häntä. Rikkaana ulkomaalaisena otettiin minut Parisissa vastaan kaikkialla, ja minä tein tuttavuutta useimpien niitten henkilöitten kanssa, joilla nyt on suurin vaikutusvalta Ranskassa. Ja mikä on suuriarvoisempaa, kaikki pitivät minusta. Minä olin "persona grata", ja siksipä voikin sanani merkitä jotakin. Oleskeluni tässä vapaajoukossa ja huomattu asemani tuottaa La Rochenoirelle suosiota johtavissa piireissä. Ellei niin olisi, ei toinen meistä olisi enää elävitten joukossa. Kun tulin leiriin, katsoi hän minua harmailla silmillään aivan kuin susi lammasta, joka tulee pyytämään yösijaa hänen luolassaan. Mutta minä selitin tahtovani vain tapella, ja koska hän tappeli parhaiten, niin tulin hänen luokseen. Hän vainusi ansaa ja nauroi pilkallisesti. Hän oli jo kääntynyt Simoniin, antaakseen merkin ampua minut, mutta sitten tuli hän ajatelleeksi, että se murha tuottaisi diktaattorin ja muiden johtohenkilöitten suoranaisen vihan. Hän luuli varmasti pääsevänsä minusta suuremmitta vaaroitta jo ensimäisessä taistelussa. Nähdessäni hänen hymynsä sanoin minä: "Luultavasti tuntuu teistä naurettavalta, kun minä tulen juuri silloin kun puhutaan aseitten riisumisesta." Puhe aseitten riisumisesta oli ensimäinen koukku, jonka hänelle viritin. Hän synkistyi ja alkoi kysellä, mitä minä asiasta tiesin. Vastasin, että jos minä olisin tavannut diktaattorin, niin olisin nyt voinut antaa varmempia tietoja, sillä diktaattori oli aina kunnioittanut minua ystävyydellään ja luottamuksellaan.
Se oli toinen koukku. La Rochenoire ei pelkää, mutta hän tietää, että tuon toissilmäisen kanssa ei ole leikkiminen. Mikä hänelle tulisi eteen, jos armeija riisuisi aseensa? Silloin vaatisi toissilmäinen hänet varmasti tilille. Sitäpaitsi oli La Rochenoirella toisiakin tuumia. Hän on kunnianhimoinen, ja hän luottaa Henrik V:nen valtaanpääsemiseen, toivoen sen takaavan hänelle loistavan aseman tulevaisuudessa. Hän toivoo silloin saavansa kostaa kaikki nöyryytykset ja köyhästä markiisista, jolla ei Parisissa ollut varaa ostaa itselleen edes kunnollista sikaaria, tulevansa vaikutusvaltaiseksi valtiomieheksi. Niin, niin, valtaan päästessään olisi tuolla miehellä edessään loistava tulevaisuus, jos vain minuakin ei olisi tuossa tulevaisuudessa.
— Sinä olet antautunut vaaralliseen leikkiin.