Annoin palauskäskyn, ja me läksimme heti liikkeelle.
Puolenpäivän aikaan annoin sotilaitten huoahtaa pari tuntia; sitten jatkettiin matkaa yhä nopeammin. Talonpojat piiloutuivat kylissä, sivuuttaessamme heidät, Ennättääkseni mahdollisimman pian La Mareen päätin hankkia ajoneuvoja, ja otin kaikki hevoset ja vaunut, mitä matkan varrella oli saatavissa. Kaikkialla vastasi kuitenkin pitäjän määri:
— Ei ole.
Mutta kun minä asetin revolverinpiipun hänen otsalleen, oli kylmällä teräksellä ihmeellinen kyky sytyttää määrissä isänmaanrakkautta; ajoneuvoja ilmestyi heti.
Me lähestyimme La Marea myöhään yöllä ja hyvässä järjestyksessä. Ratsastin ratsumiehineni puoli Ranskan penikulmaa edellä. Tahdoin olla ensimäinen, ja sitäpaitsi oli minun annettava tieto tulostamme etuvartijoille.
Kylästä emme kuulleet pienintäkään ääntä, ja kaikkialla oli pilkkosen pimeää. Mirza noudatti aina suurempaa varovaisuutta kuin La Rochenoire eikä antanut koskaan sytyttää valkeata öiseen aikaan.
Olimme jo aivan lähellä kirkkoa. Aliupseerini ratsasti luokseni:
— Luutnantti, — sanoi hän, — etuvartijat ovat nukahtaneet.
— Mahdotonta, vastasin minä. Siitä seuraa kuolemanrangaistus.
Kuu kumotti helakasti. Etuvartijoita ei näkynyt missään.