— Minä lähden khanin luo.
— Mene tiehesi, pukki, sanon sinulle.
Ja murzan terävät hampaat alkoivat jo välkkyä huulten alta. Chmielnicki huomasi, ettei tässä mikään auta ja että pitempi vaatiminen saattaa olla vaarallista. Sentähden hän nousi ja läksi todella khanin luo.
Mutta khanilta sai hän saman vastauksen. Tatareilla oli oma järkensä ja he etsivät omaa etuansa. He eivät tahtoneet ryhtyä suureen avonaiseen taisteluun päällikön kanssa, jota pidettiin voittamattomana, vaan pitivät parempana ruokkia ratsujansa pitkin maakuntaa ja rikastua ilman verenvuodatusta.
Chmielnicki palasi raivoissaan asuntoonsa ja tarttui epätoivoissaan viinatuoppiin. Wychowski tempasi sen hänen kädestänsä.
— Ette nyt saa juoda, herra hetmani, sanoi hän. — Siellä on lähettiläs ja hänelle täytyy antaa vastaus.
Chmielnicki joutui kauhean vihan valtaan.
— Minä käsken istuttaa sekä sinut että lähettilään paaluun.
— Mutta minä en anna teille viinaa. Ettekö häpeä latkia viinaa kuin tavallinen kasakka, nyt kun onni on nostanut teidät niin korkealle. Hyi, hyi, herra hetmani. Ei sillä tavalla saa tehdä. Tieto lähettilään tulosta on jo levinnyt. Sotajoukko ja päälliköt tahtovat neuvotella. Ette nyt saa juoda viinaa, teidän täytyy takoa rautaa niinkauvan kuin se on kuumaa. Sillä nythän te saatatte tehdä rauhan ja saavutatte kaiken mitä haluatte. Pian se kuitenkin on liian myöhäistä ja sekä minun elämäni että teidän elämänne riippuu siitä. Teidän pitäisi heti toimittaa lähetystö Varsovaan ja pyytää kuninkaalta armoa.
— Sinä olet viisas mies. Käske soittaa kokoon neuvotteluun ja sano päälliköille asepihalla, että heti tulen sinne.