Czehryniin saavuttiin aamun koittaessa. Siellä ympäröivät vartiat heti Rzendzianin ja hänen matkatoverinsa, kysyen keitä he olivat. He vastasivat tulevansa Kudakista herra Grodzickin luota ja vievänsä kirjettä hetmaneille. Siitä huolimatta kutsuttiin veneen kasakkavanhin ja Rzendzian tekemään everstille selkoa matkastaan.
— Mille everstille? kysyi kasakkavanhin.
— Herra Lobodalle, vastasivat vartia-esaulit, — jonka suurhetmani on käskenyt pidättää ja tutkia kaikki, jotka saapuvat Siczistä Czehryniin.
He noudattivat kihotusta. Rzendzian asteli rohkeana, hän kun ei epäillyt mitään pahaa, Alkoihan täällä jo hetmanien valta. Heidät saatettiin lähelle Dzwoniecin kulmaa, herra Zelenskin taloon, missä eversti Lobodan kortteeri oli. Siellä heille kuitenkin ilmoitettiin, että eversti jo aamun koittaessa oli lähtenyt Czerkasyyn ja että alipäällikkö on hänen sijaisenaan. Miesten täytyi odottaa pitkän aikaa, vihdoin avautuivat ovet ja odotettu alipäällikkö tuli huoneeseen.
Kun Rzendzian hänet näki, niin hänen polvensa vavahtivat.
Hänen edessään seisoi Bohun.
Hetmanien valta ulottui kyllä vielä Czehryniin. Kun eivät Loboda ja Bohun tähän asti olleet menneet Chmielnickin puolelle, vaan päinvastoin juhlallisesti vakuuttaneet pysyvänsä valtakunnalle uskollisina, oli suurhetmani määrännyt heidän kortteeripaikakseen Czehrynin ja käskenyt heidän vartioida kaupunkia.
Bohun istuutui pöydän taakse ja alkoi tutkia saapuneita. Kasakkavanhin, jolla oli kirje Grodzickilta hetmaneille, vastasi omasta ja Rzendzianin puolesta. Katseltuaan kirjettä alkoi nuori alipäällikkö tarkasti kysellä mitä Kudakiin kuuluu ja selvästi saattoi huomata, että hänellä oli suuri halu saada tietää, miksi herra Grodzicki oli lähettänyt miehet ja veneen suurhetmanin luo. Kasakkavanhin ei kuitenkaan voinut tähän vastata ja kirje oli kuin olikin suljettu herra Grodzickin sinetillä. Tutkittuaan miehet oli Bohun jo päästämäisillään heidät menemään ja ojensi kätensä rahakukkaroa kohden antaakseen heille juomarahaa. Samassa avautui ovi ja herra Zagloba lensi sisään kuin salama.
— Kuule nyt Bohun, huusi hän, — Dopulo, senkin petturi, on salannut parhaan vanhan simansa! Lähdin tässä hänen kanssansa viinikellariin ja katselen: siellä on nurkassa jotakin heinän tapaista. Kysyn: mitä tämä on? Hän sanoo: kuivia heiniä. Mutta kun minä katselen tarkemmin, niin sieltä pistää esiin aikamoisen pullon kaula, aivan kuin mikäkin tatari ruohikosta. Kuuleppas, sinä velikulta! sanon hänelle, — nyt me jaamme työn keskenämme: sinä saat syödä heinät, koska sinä olet härkä, ja minä juon vanhan siman, koska minä olen ihminen! Otin tietysti tuon pullon asianomaisesti tutkittavaksi, hae sinä vain esiin pikarit.
Tämän sanottuaan herra Zagloba toisella kädellään läjäytti kylkeensä, toisella nosti pullon päänsä päälle ja alkoi laulaa: