Hei Jagus, hei Kundus, nyt pikarit pöytään ja kallista kuonoos, täällä surut keveiksi löytään!
Siinä herra Zagloba äkkiä katkaisi laulunsa. Nähtyään Rzendzianin laski hän pullon pöydälle ja virkkoi:
— No Herra nähköön, tuo tuossahan on herra Skrzetuskin palvelijapoika.
— Kenen? kysyi Bohun nopeasti.
— Herra Skrzetuskin, luutnantin, joka läksi Kudakiin ja ennen matkaansa kestitsi minua sellaisella lubnielaisella simalla, ettei mokomaa saa mistään kapakasta. Kuinkas sinun herrasi jaksaa? Voiko hyvin?
— Voi, ja lähettää teille terveisiä, sanoi Rzendzian hämillään.
— Hän se vasta on hieno ja rohkea ritari. Mutta mitä sinä olet tehnyt Czehrynissä? Mitä varten herrasi lähetti sinut pois Kudakista?
— Minun herrallani, sanoi poika, — on asiaa Lubnieen ja sitävarten hän lähettää minut sinne takaisin, minulla kun ei ollut mitään tekemistä Kudakissa.
Bohun oli koko ajan tarkkaan katsellut Rzendzianiin, yhtäkkiä hän sanoi:
— Kyllä minäkin tunnen sinun herrasi, minä olen nähnyt hänet
Rozlogissa.