— Armollinen neiti, sanoi hän, — minä olen herra Skrzetuskin ystävä.
— Pelastakaa! vastasi Helena.
— Sitä vartenhan minä olen tullut tänne. Luottakaa minuun.
— Mitä minun on tehtävä?
— Teidän on paettava sillaikaa kuin tuo piru makaa tuolla tajuttomana.
— Mitä minun on tehtävä?
— Pukekaa yllenne miehen vaatteet ja tulkaa ulos, kun minä koputan oveen.
Helena epäröi.
Päättämättömyys kuvastui hänen kasvoillaan.
— Voinko minä luottaa teihin?