— Mutta kyllä hän oli sen juhlallisuuden ansainnutkin, vastasi toinen upseeri. — Kukapa muu olisi ottanut tehtäväkseen lähteä täältä kuninkaan luo.
— Minä kyllä kuulin, jatkoi kolmas, — että wisniowieckiläisten joukossa oli muutamia halukkaita. Tämän hirveän esimerkin jälkeen kuitenkin varmaan jokaiselta on mennyt halu siihen.
— Yritys onkin mahdoton. Ei käärmekään pääse täältä puikahtamaan pois.
— Sellainen yritys on totta tosiaan sulaa hulluutta. Upseerit olivat jo ehtineet ohitse. Ystävykset vaikenivat hetken. Yhtäkkiä lausui Wolodyjowski:
— Kuulitko, Jan?
— Kuulin, vastasi Skrzetuski. — Tänään on minun vuoroni.
— Jan, sanoi Wolodyjowski vakavana, — sinä olet kauan tuntenut minut ja tiedät, etten helposti peräydy uhkarohkeaa yritystä. Mutta uhkarohkea yritys on toista, toista suoranainen itsemurha.
— Sanotko niin sinäkin, Michal?
— Sanon, koska olen ystäväsi.
— Minäkin olen sinun ystäväsi. Anna minulle ritarin sana, ettet, jos minä kuolen, lähde kolmantena.