— Kuole nyt kuin koira! mutisi Zagloba ja hänen kätensä putosivat hervottomina.
Samassa hetkessä tuli telttaan Belzin kastellaani, herra Firlej.
— Herra ruhtinas, sanoi hän, — mieheni ovat ottaneet kiinni kasakan, joka sanoo, että ensi yöksi valmistetaan uutta hyökkäystä.
— Minullakin on jo siitä tieto, vastasi ruhtinas, — kaikki on valmiina, pidettäköön nyt vain kiirettä, kun luodaan uusia valleja.
— Ne ovat jo melkein valmiit.
— Hyvä on, sanoi ruhtinas. — Odotamme siis iltaa. Sitten hän kääntyi noiden neljän upseerin puoleen:
— Rynnäkön jälkeen on paras aika pujahtaa leiristä, jos yö vain on pimeä.
— Kuinka? sanoi Belzin kastellaani. — Valmistatteko uloskarkausta, herra ruhtinas?
— Uloskarkaus tulee aikoinaan, sanoi ruhtinas, — ja minä johdan sitä, mutta nyt on kysymys muusta. Nämä herrat aikovat pujahtaa täältä vihollisen lävitse antaakseen kuninkaalle tiedon tilastamme.
Kastellaani hämmästyi, jäi seisomaan silmät selällään ja katseli vuoronperään kaikkiin neljään.